Islamilainen maailma

Tieteen historiassa käytetään usein käsitteitä islamilainen kultakausi tai islamilainen renessanssi kuvaamaan 900–1000-lukujen välistä aikakautta islamin alueella,[1] joskin periodisointi vaihtelee hyvinkin voimakkaasti lähteestä riippuen. Kultakausi voidaan ajoittaa myös esimerkiksi 750–1500. Tyypillistä ajalle oli tekniikan, luonnon- ja ihmistieteiden, taiteiden sekä filosofian aktiivinen kehittäminen.

Islam kehittyi uskontona 600-luvun alussa Arabian niemimaalla. Islamin omaksuneet aloittivat voimakkaan hyökkäyksen ympäröiville alueille niin, että vuoteen 750 mennessä tämän tuoreen uskonnon vaikutuspiiriin kuuluivat entiset Itä-Rooman valtakunnan alueet Pohjois-Afrikassa, lähes koko Espanja sekä Lähi-itä nykyistä Pakistania myöten. Umaijadikalifit hallitsivat islamilaista maailmaa, mutta menettivät valtansa vuonna 750 hävittyään ratkaisevan taistelun abbasideille, jotka nousivat valtaan.

Uudet hallitsijat olivat omaksuneet profeetta Muhammadin näkemyksen: ”Oppineen muste on marttyyrin vertaakin arvokkaampaa.” Islam myös korosti tiedon alkuperän olevan jumalaista, vaikkei kaikki tieto olisikaan lähtöisin Jumalasta. Muslimit suhtautuivat siis varsin suopeasti tieteen harjoittamiseen. Kalifi al-Mu’manin hallintokaudella, sekä jo hänen isänsä Harun al-Rašidin hallintokaudella, alkoi laajamittainen antiikin tieteellisten kirjoitusten käännöstyö. Hovin henkilökuntaan kuului Bysantista kerettiläisinä häädettyjä nestoriaani- ja monofyysittikristittyjä. He luonnollisesti osasivat kreikkaa, minkä vuoksi heillä oli tärkeä rooli käännöstöissä. Hovista löytyi myös muiden kulttuurien edustajia, kuten syyrialaisia ja juutalaisia. Kalifien tarkoituksena oli käännättää kaikki tai ainakin klassisimmat muinaiskreikkalaiset tekstit Koraanin kielelle eli arabiaksi. Tarinan mukaan al-Mu’man oli saanut innoitteen tähän unesta, jossa hän oli nähnyt Aristoteleen ilmestyksen.[2] Kreikankielisten lähteiden lisäksi käännettin intialaisia tekstejä, joiden merkitys on ollut huomattava matemaattisten tieteiden osalta. Tehtävää varten al-Mu’man perusti valtakuntansa pääkaupunkiin Bagdadiin Viisauden taloksi nimetyn akatemian sekä madrasoja muualle valtakuntaan. Viisauden talosta muodostui tärkeä keskus, josta löytyi laaja oma kirjasto sekä oma observatorio tähtitieteilijöitä varten. Muslimit tunsivat Galenoksen ja Hippokrateen kaikista 150 teoksesta 129. Sen sijaan Euroopassa oli käännetty vain kolme Galenoksen kirjoitusta. Tässä suhteessa ero islamin ja kristikunnan välillä oli siis erittäin suuri.[3]

Ensimmäinen islamilainen bimaristan eli sairaala perustettiin Bagdadiin Harun al-Rašidin hallintokaudella.

Käännösvaihetta seurasi islamilaiseksi tai vaihtoehtoisesti arabialaiseksi kultakaudeksi kutsuttu aikakausi. Nimitykset jossain määrin harhaanjohtavia, sillä kaikki oppineet eivät suinkaan olleet islaminuskoisia tai arabeja.[4] Arabien ohella oppineiden joukossa oli myös syyrialaisia, persialaisia ja juutalaisia.

Roomalaista poiketen arabit osasivat arvostaa käytännöllisten tietojen ohella myös matematiikkaa ja tähtitiedettä, joskin näidenkin tieteiden harjoittamisessa on nähtävissä selvää käytännönhakuisuutta. Astrologia ja lukumystiikka olivat kalifien suosiossa, mikä selittää kiinnostuksen matemaattisia tieteitä kohtaan. Viisauden talosta löytyi myös matemaatikkoja, joista etevin oli algebran isä al-Khwarizmi. Islamin valtakunta oli mahtava ja monikulttuurinen. Sen itärajoilta oli hyvin lyhyt matka matematiikastaan tunnettuun Intiaan. On jopa sanottu, että kalifien valtakunta oli maailman ensimmäinen kansainvälinen tiedeyhteisö.[5] Intialaisilta muslimit omaksuivat esimerkiksi numerojärjestelmän, joka tuli myös Eurooppaan keskiajan lopulla. Numerojärjestelmän suurin hienous lienee sen sisältämä luku nolla, joka puuttui tyystin roomalaisesta numerojärjestelmästä. Se oli myös tiiviimpi ja laskennallisesti helpompi lukujärjestelmä. Muslimeilla oli itse asiassa käytössä kaksi toisistaan hieman poikkeavaa numerojärjestelmää.[6] Monet kansainväliset tieteelliset termit ovat peräisin arabian kielestä, esimerkkeinä kemia, algebra ja algoritmi.[7]

Bagdadin ohella toinen tieteellinen keskus löytyi Andalusiasta eli Espanjasta. Espanjaan Córdobaan emiiri al-Hakam II perusti suuren, yli 400 000–500 000 nidettä käsittävän kirjaston. Samaan aikaan Pariisin yliopistosta löytyi 2 000 ja Viisauden talosta lähes kaksi miljoonaa nidettä. Córdobasta oli jo aiemmin muodostunut tärkeä ja suvaitsevainen kulttuurikeskus, johon pääsi eri uskontoja edustavia oppineita. Kaupungin kirjaston suuren nidemäärän mahdollisti se, että arabit olivat Samarkandin valtauksen yhteydessä vuonna 704 omaksuneet kiinalaisilta näiden vain muutamaa vuotta aiemmin tekemän keksinnön, paperin.

Vuosituhannen vaihteessa Toledo oli kasvattanut asemaansa kulttuurikeskuksena. Reconquistaa eteenpäin vienyt Alfonso VI valloitti tämän tärkeän kaupungin vuonna 1085 takaisin kristittyjen hallintaan, vaikka kaupunki oli Córdoban tapaan avoin niin muslimeille, juutalaisille kuin kristityillekin. Muslimit jättivät jälkeensä massiivisen määrän tietoa, jota alettiiin nopeasti saattaa latinankieliseksi. Käännöstyö ei olisi ollut mahdollista ilman kaupunkiin jääneitä mozarabeja ja juutalaisia, jotka tunsivat islamilaisen tieteen läpikotaisin. Tiedonjanoisia oppineita ja kirkonmiehiä virtasi nopeasti paikalle. Käännöksistä ei pidetty kirjaa, joten monet teokset tulivat käännetyksi moneen kertaan.[8]

Luostareiden tapaan islamilaisessa maailmassa moskeijat olivat tietynlaisia oppikeskuksia. Islamin alueella kehittyi jo varhaisessa vaiheessa myös madrasah-laitos, joka vastasi Euroopan yliopistoja.

Euroopassa luotettiin järkeen ja vähäteltiin aistihavaintoihin perustuvaa päättelyä. Asia oli toisin Lähi-idässä, jossa al-Khazini ja Abu Rayhan Biruni loivat tieteellisen menetelmän 1000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Mekaniikan tutkimuksissaan he hyödynsivät kokeellisuutta, mutta hyödynsivät matematiikkaa ilmiöiden täsmällisessä kuvaamassa. Tällainen kehitys ei ollut pysyvä, ja tieteiden rooli islamilaisen maailman yhteiskuntamuutoksen myötä väheni 1000-luvun alkuvuosisatojen saatossa.

Kultakauden loppu

Kysymys tieteen asemasta islamilaisessa yhteiskunnassa vuosituhannen vaihdoksen aikoihin jakaa islamilaisen yhteiskuntahistorian tutkijat karkeasti kahteen leiriin. Toisten mielestä tieteen ja islamin erot olivat niin suuria, etteivät tieteet voineet tulla missään vaiheessa korvaamattomaksi osaksi yhteiskuntaa. Toiset historioitsijat korostavat tämän marginaalisuusväitteen sijasta niin sanottua assimilaatioväitettä, joka korostaa tieteen vakiintunutta asemaa sen aikaisessa islaminuskossa. Yksimielisiä ei olla myöskään siitä, milloin tieteet alkoivat islamilaisessa maailmassa menettää saamaansa arvostusta. Syyt arvostuksen vähenemiseen olivat kuitenkin moninaisia.

Yksi keskeisimmistä syistä lienee ollut islamilaisen yhteiskunnan yhtenäistyminen eli kulttuuristen eroavaisuuksien katoaminen. Monilla valloitetuilla alueilla, etenkin valtakunnan reuna-alueilla, eli suuriakin ei-islamilaisia väestöryhmiä, joita alettiin käännyttää muslimeiksi. Islam muuttui samalla entistä ankarammaksi uskonnoksi, minkä takia tieteille ja toisinajattelijoille jäi entistä pienempi elintila.

Aasian poliittista historiaa leimasivat 1200-luvulta lähtien mongolien valloitusretket. He onnistuivat valtaamaan suuret alueet Keski-Aasiasta ja hätyyttelivät islamilaista maailmaa. Euroopassa taas eli ristiretkiaate ja Espanjassa käytiin reconquistaa, jonka myötä islamilaisen al-Andalusin tärkeimmät keskukset (Córdoba, Toledo, Sevilla) joutuivat kristittyjen hallintaan. Viisauden talo tuhoutui vuonna 1258 mongolien hävittäessä Bagdadin. Aikalaiskuvausten mukaan Tigris-joki virtasi mustana kirjojen musteen liuettua. Mongolit palasivat vielä 1400-luvulla Timur Lenkin johdolla ja tuhosivat Damaskoksen. Näiden hyökkäysten väitetään muuttaneen islamia entistä konservatiivisemmaksi.[9]

Myös islamilaisen maailman taloudellista taantumista on korostettu. Muslimeilla oli pitkään monopoliasema Euroopan ja Itä-Aasian välisessä kaupankäynnissä. Eurooppalaiset alkoivat kuitenkin tehdä löytöretkiä, ja vuonna 1498 Vasco da Gama löysi meritien Euroopasta Intiaan. Tämän vuoksi muslimit menettivät kauppamonopolinsa. Valtion köyhtyessä sen rahoituksesta riippuvaista tiedettä ei kyetty enää ylläpitämään entisellä tavalla.[9]


Viitteet

1. ↑ A Short History of Science, s. 186
2. ↑ Tieteiden kuningatar, 1. osa, s. 326
3. ↑ Science and Technology in World History, s. 106
4. ↑ A Short History of Science, s. 187
5. ↑ Science and Technology in World History, s. 105
6. ↑ Lehtinen, Matti: 5. Matematiikkaa keskiajalla – 5.2 Islam Solmu. Viitattu 23.10.2008.
7. ↑ Näkymätön todellisuus, s. 33
8. ↑ Näkymätön todellisuus, s. 34
9. ↑ a b Science and Technology in World History, s. 115