PROFEETAT

Profeetta Adamin (Aadam) tarina islamin mukaan

1. Allah ilmoittaa luomisesta enkeleille

Islamin opetuksen mukaan ennen ihmisen luomista Allah ilmoitti enkeleille aikovansa asettaa maan päälle khalifan (edustajan, sijaisen tai hallitsijan), jonka jälkeläiset asuttaisivat maata sukupolvesta toiseen.

”Ja kun Herrasi sanoi enkeleille: ’Minä asetan maan päälle edustajan.’ He sanoivat: ’Asetatko sinne jonkun, joka tekee siellä turmiota ja vuodattaa verta, kun me ylistämme Sinua ja julistamme Pyhyyttäsi?’ Hän sanoi: ’Minä tiedän sen, mitä te ette tiedä.’”
— (Koraani, Suura al-Baqarah 2:30)

Enkelien luonne islamissa

Asian ymmärtämiseksi artikkelissa nostetaan esiin enkelien asema islamilaisessa teologiassa:

Alkuperä: Enkelit on luotu valosta, kun taas džinnit on luotu savuttomasta tulesta.
Kuuliaisuus: Enkelit ovat täysin kuuliaisia Allahille eivätkä kykene kapinoimaan tai tekemään syntiä.
Kysymyksen tarkoitus: Koraanintulkitsijoiden mukaan enkelien kysymys ei ollut kapinaa, epäilyä tai kateutta, vaan ihmettelyä. Allah vastasi osoittamalla, että ihmiselle annettaisiin tietoa ja ymmärrystä, jota enkeleillä ei ollut.

2. Ensimmäisen ihmisen luominen savesta

Allah muovasi ensimmäisen ihmisen, Adamin, savesta:

Ihmiskunnan monimuotoisuus: Profeetan perinteen (hadithin) mukaan savi kerättiin eri puolilta maapalloa. Tämä selittää sen, miksi Adamin jälkeläiset eli ihmiset ovat ihonväriltään, ulkonäöltään ja luonteeltaan erilaisia (esim. tummia, vaaleita, pehmeitä tai kovia).
Muotoilu: Adam oli luotu savesta ja säilyi elottomana hahmona pitkään ennekuin häneen puhallettiin henki.
Ibliksen kateus: Tänä aikana olento nimeltä Iblis tunsi kateutta uutta luomusta kohtaan, kävi pilkkaamassa elotonta hahmoa ja kerskaili omalla voimallaan.

3. Hengen puhaltaminen ja kumartaminen

Kun koitti hetki antaa ihmiselle elämä, Allah puhalsi sielun Adamiin:

Ensimmäiset sanat: Kun sielu saavutti Adamin, hän aivasti ja sanoi: ”Alhamdulillah” (Ylistys Allahille). Allah vastasi hänelle: ”Armahtakoon Allah sinua, Adam.”
Käsky kumartaa: Allah käski kaikkia taivaallisia olentoja kumartamaan Adamille kunnioituksen osoituksena.

”Kaikki enkelit kumarsivat yhdessä, paitsi Iblis; hän kieltäytyi olemasta kumartavien joukossa.”
— (Koraani, Suura al-Hijr 15:31–32)

4. Ibliksen (Saatanan) kapina ja karkotus

Miksi Iblis kieltäytyi?

Iblis ei ollut enkeli, vaan džinni. Toisin kuin enkeleillä, džinneillä ja ihmisillä on vapaa tahto. Iblis kieltäytyi kumartamasta ylpeytensä ja pöyhkeytensä vuoksi:

Allah kysyi: ”O Iblis! Mikä sinulla on, ettet liittynyt kumartajiin?”

Iblis vastasi: ”Olen häntä parempi. Sinä loit minut tulesta ja hänet savesta.”
— (Suura al-A'raf 7:12, Suura al-Hijr 15:32–33)

Seuraukset ja Tuomiopäivä

Kirottaminen: Ylpeytensä ja tottelemattomuutensa vuoksi Iblis karkotettiin ja kirottiin.
Ibliksen pyyntö: Iblis pyysi Allahilta lisäaikaa tuomiopäivään asti ja ilmoitti pyrkimyksestään houkutella ihmisiä tekemään syntiä ja eksymään oikealta tieltä.
Allahin vastaus: Allah myönsi Iblikselle ajan Tuomiopäivään saakka, mutta tähensi, ettei Ibliksellä ole mitään valtaa Allahin uskollisten ja vilpittömien palvelijoiden yli.

Opilliset teemat (ihmiskuva ja teologia)

Ihmisen erityisasema ja tehtävä (khalifah)
Ihminen luotiin maan päälle Allahin edustajaksi tai hallitsijaksi (khalifah). Ihmiselle annettiin järki, oppimiskyky ja tietoa (asioiden nimet), joita edes enkeleillä ei sellaisenaan ole.
Perisynnin puuttuminen ja ihmisen alkuperäinen puhtaus (fitrah)
Islamilaisessa teologiassa ei tunneta kristinuskon kaltaista perisyntioppia. Adam ja Eeva (Hawwa) tekivät virheen, mutta pyysivät sitä anteeksi ja saivat anteeksi. Jokainen ihminen syntyy puhtaana (fitrah) ilman taakkaa esi-isien synneistä ja vastaa myöhemmin itse omista teoistaan.
Luotujen erot ja vapaa tahto
- Enkelit: Luotu valosta; heillä ei ole vapaata tahtoa, vaan he noudattavat aina Jumalan käskyjä.
- Džinnit: Luotu tulesta; heillä on vapaa tahto (Iblis/Saatana kuuluu džinneihin, ei enkeleihin).
- Ihmiset: Luotu savesta; heillä on vapaa tahto ja kyky valita hyvän ja pahan välillä.
Ihmiskunnan tasa-arvo
Perimätiedon mukaan Adamin luomiseen käytetty savi kerättiin eri puolilta maapalloa. Tämä selittää ihmisten erilaiset ihonvärit ja luonteenpiirteet: kaikki ihmiset ovat polveutuneet samasta kanta-isästä ja ovat Jumalan edessä samanarvoisia.

Moraaliset ja eettiset teemat (etiikka ja elämäntapa)

Ylpeys (kibr) lankeemuksen juurisyynä
Ibliksen lankeemus ei johtunut tiedon puutteesta, vaan ylpeydestä ja itsetärkeydestä (”Olen häntä parempi, koska minut on luotu tulesta ja hänet savesta.”). Tarina varoittaa pöyhkeydestä ja ennakkoluuloista.
Virheen myöntäminen vs. synnin selittely
Tarina asettaa vastakkain kaksi erilaista tapaa suhtautua omaan rikkomukseen:
- Adam teki virheen, tunsi välitöntä katumusta, nöyrtyi ja pyysi anteeksi (tawbah).
- Iblis kieltäytyi katumasta, syytti päätöksestään Jumalaa ja jäi katkeruuden vangiksi.
Ihmisen moraalinen vastuu ja valinnanvapaus
Vapaa tahto tekee ihmisestä moraalisesti vastuullisen olennon. Oikeilla valinnoilla ja kuuliaisuudella ihminen voi nousta arvoasteikossa enkeleitä korkeammalle, mutta pahoilla teoilla langeta eläimiä alemmas.
Kiusauksen luonne ja henkinen valppaus
Iblis sai luvan houkutella ihmisiä tuomiopäivään asti. Islamilaisen opetuksen mukaan Saatanalla ei ole suoraa valtaa pakottaa ihmistä pahaan, vaan hän voi ainoastaan kuiskailla kiusauksia (waswas). Viime kädessä moraalinen valinta on aina ihmisen omalla vastuulla.

Profeetta Idriisin tarina

Idriis (ʿalaihi s-sälääm) tunnetaan islamilaisessa perinteessä profeettana, joka tunnetaan totuudellisuudestaan, kärsivällisyydestään ja korkeasta asemastaan Allahin luona.

Kuka oli profeetta Idriis?

Idriis mainitaan Koraanissa nimeltä. Hänen asemastaan profeettana on islamilaisessa perinteessä vahva maininta, mutta hänen elämästään kertovat yksityiskohdat eivät kaikki ole yhtä varmoja. Siksi vanhoista lähteistä peräisin olevia kertomuksia tulee käyttää varovasti, eikä niitä tule pitää varmoina uskonnollisina opetuksina, jos ne eivät perustu Koraaniin tai luotettavaan hadiithiin.

Idriisin kerrotaan olleen profeetta Nuuḥin esi-isä. Koraani kuvaa häntä kärsivälliseksi, totuudelliseksi ja profeetaksi:

”Ja mainitse Ismaaciil, Idriis ja Dhul-Kifl. Kaikki he olivat kärsivällisiä.”
— Koraani 21:85

”Ja mainitse Kirjassa Idriis. Hän oli totuudellinen mies ja profeetta. Ja Me korotimme hänet korkeaan asemaan.”
— Koraani 19:56–57

Idriisin elämä ja hänen ominaisuutensa

Islamilaisissa kertomuksissa Idriisiä kuvataan vahvaksi ja rauhalliseksi mieheksi. Hän oli kiinnostunut Allahin luomakunnasta ja pohti taivasta, maata, kuuta, tähtiä ja pilviä. Joidenkin tafsiir-teosten mukaan hän oli ensimmäinen ihminen, joka oppi kirjoittamaan kynällä. Hänen kerrotaan myös tunteneen matematiikkaa ja muita hyödyllisiä tietoja.

Idriis eli Aadamin jälkeläisten keskellä. Kun synti ja turmelus lisääntyivät, hän kutsui ihmisiä takaisin Allahin tottelemiseen ja oikeaan elämäntapaan.

Idriisin tehtävä ja taistelu turmelusta vastaan

Lähteissä kerrotaan, että Qaabilin eli Haabilin jälkeläisten keskuudessa synti ja turmelus lisääntyivät. Idriis ei hyväksynyt sitä, että ihmiset joutuivat šaitaan (Saatana) vaikutuksen alaisiksi. Kertomuksissa hänen sanotaan koonneen miehiä vastustamaan turmelusta Allahin käskyn mukaisesti.

Tämä osa Idriisin elämästä perustuu kuitenkin vanhempiin kertomuksiin, joten se on hyvä lukea nimenomaan kertomuksena eikä varmana historiallisena yksityiskohtana.

Idriis ja hänen nousunsa taivaaseen

Erään perimätiedon mukaan Idriis sai tiedon suuresta palkkiosta: hänelle luvattiin hyvitystä ihmisten hyvistä teoista. Kun hän oli jo vanha, hän halusi jatkaa hyvän tekemistä eikä ollut valmis lähtemään tästä maailmasta.

Kertomuksen mukaan hän nousi enkelin mukana taivasta kohti. Kun hän saapui neljänteen taivaaseen, kuoleman enkeli sai käskyn ottaa hänen sielunsa.

Kertomus kertoo myös, että profeetta Muhammad ﷺ kohtasi Idriisin neljännessä taivaassa Israa’n ja Micraajin yönä. Tämä mainitaan Sahiih al-Bukhaarin ja at-Tirmidhin haditheissa. Koraanin ilmaus Idriisin korottamisesta korkeaan asemaan yhdistyy näin sekä hänen hengelliseen asemaansa että tähän kohtaamiseen.

Idriisin kuoleman jälkeen

Idriisin jälkeen ihmiset tarvitsivat jälleen profeetallista ohjausta. Kertomusten mukaan osa ihmisistä alkoi kunnioittaa hurskaita miehiä liikaa. Saatana ehdotti heidän kuvapatsaiden tekemistä, jotta ihmiset muistaisivat nämä hurskaat henkilöt.

Aluksi patsaita ei palvottu. Sukupolvien vaihtuessa niiden alkuperäinen tarkoitus kuitenkin unohtui, ja Saatana houkutteli ihmiset ajattelemaan, että heidän esi-isänsä olivat palvoneet näitä patsaita. Näin epäjumalanpalvelus alkoi levitä. Myöhemmin Allah lähetti profeetta Nuuḥin kutsumaan ihmiset takaisin yksin Allahin palvontaan.

Idriisin opetuksiin liitettyjä viisauksia

Idriisiin liitetään joissakin lähteissä seuraavanlaisia viisauksia. Näiden lauseiden alkuperää ei kuitenkaan voida pitää varmana:

Onnellinen on se, joka tarkastelee omia tekojaan ja valmistautuu kohtaamaan Herransa.
Paras tapa osoittaa kiitollisuutta Allahin lahjoista on jakaa niitä muiden kanssa.
Älä kadehdi sitä, mitä toisilla on, sillä maailman asiat ovat väliaikaisia.
Liiallinen tavoittelu ei tuo todellista hyötyä.
Elämän todellinen ilo on viisaudessa.

Huomio lähteistä: Idriisin elämästä on paljon kertomuksia, joista kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Tässä tekstissä Koraanin selkeät maininnat erotetaan myöhemmistä perimätiedoista.

Profeetta Nuhin tarina

Profeetta Nuh (Nooa, ʿalayhi s-salām) kutsui kansaansa pitkään takaisin Allahin palvontaan. Hänen tarinansa liittyy epäjumalanpalveluksen leviämiseen, kärsivällisyyteen ja suureen vedenpaisumukseen.

Nuh Idrisin jälkeen

Profeettojen aikajärjestyksestä on erilaisia näkemyksiä. Monet historioitsijat, kuten Ibn Kathir, sijoittavat Nuhin Idrisin jälkeen. Jotkut oppineet ovat esittäneet toisen näkemyksen. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, joten tässä kertomuksessa seurataan lähteen näkökulmaa, jossa Nuh tuli Idrisin jälkeen.

Miten epäjumalanpalvelus alkoi?

Idrisin kuoleman jälkeen ihmiset kääntyivät hurskaiden miesten puoleen saadakseen neuvoja. Kun nämä miehet kuolivat, Saatana ehdotti patsaiden tekemistä heidän muistokseen. Aluksi tarkoitus oli vain muistaa hurskaita ihmisiä ja kannustaa hyvään.

Myöhemmin uudet sukupolvet unohtivat patsaiden alkuperäisen tarkoituksen. Saatana sai ihmiset uskomaan, että heidän esi-isänsä olivat palvoneet näitä patsaita. Näin epäjumalanpalvelus juurtui ihmisten keskuuteen.

Nuh kutsuu kansansa Allahin luo

Allah valitsi Nuhin varoittamaan kansaansa. Nuh puhui heille yön ja päivän vaihtumisesta, taivaasta, maasta, kuusta, tähdistä, kasveista ja eläimistä. Hän opetti, että kaikki tämä osoittaa yhden Luojan olemassaolon.

Nuh kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja luopumaan epäjumalista. Köyhät ja sorretut ihmiset alkoivat vähitellen uskoa häneen. Monet rikkaat johtajat kuitenkin suuttuivat.

”Oma kansani! En pyydä teiltä tästä palkkiota. Palkkani on vain Allahilla. Enkä aio karkottaa niitä, jotka ovat uskoneet.”
— Koraani, Hūd 11:29–31

Rikkaat johtajat vaativat Nuhia karkottamaan köyhät uskovat, jotta he voisivat itse liittyä hänen seuraansa. Nuh kieltäytyi. Hän muistutti, että Allah tietää ihmisen sydämen eikä ihmisen arvo määräydy varallisuuden perusteella.

Pitkä kutsutyö

Nuh jatkoi kansansa kutsumista islamiin hyvin pitkän ajan. Kertomuksen mukaan hän kutsui heitä 950 vuoden ajan. Ihmiset pilkkasivat häntä, kutsuivat häntä harhaanjohtajaksi ja kieltäytyivät kuuntelemasta.

Nuh pysyi kärsivällisenä. Lopulta hän ymmärsi, ettei hänen kansansa joukosta enää olisi tulossa uusia uskovia. Hän pyysi Allahilta apua ja rukoili, ettei epäuskoisten annettaisi jatkaa ihmisten johtamista harhaan.

Arkin rakentaminen

Allah käski Nuhia rakentamaan suuren arkin. Rakentaminen tapahtui kaukana merestä, joten ihmiset nauroivat hänelle. He kyselivät, miksi hän rakensi laivaa paikkaan, jossa ei ollut merta.

Nuh jatkoi työtään Allahin ohjauksessa. Kun Allahin ilmoittama merkki tuli, Nuh kokosi uskovat arkkiin ja otti mukaan eläinpareja.

Vedenpaisumus

Vesi alkoi nousta. Rankkasade tuli taivaalta ja vesi nousi myös maan sisältä. Nuhin kansa, joka oli torjunut hänen varoituksensa, ei enää löytänyt pelastusta.

Myös Nuhin oma poika kieltäytyi tulemasta arkkiin. Nuh kutsui häntä ja sanoi, että hänen pitäisi nousta mukaan eikä liittyä epäuskoisiin. Poika vastasi, että hän menisi vuorelle, joka suojelisi häntä vedeltä. Nuh vastasi, ettei sinä päivänä olisi suojaa Allahin päätökseltä muuten kuin niille, joille Allah osoittaa armoa.

Aallot erottivat isän ja pojan, ja poika hukkui. Nuhin vaimo kuului myös niihin, jotka eivät uskoneet.

Vedenpaisumuksen jälkeen

Kun kaikki epäuskoiset olivat tuhoutuneet, Allah käski taivasta lopettamaan sateen ja maata nielemään vetensä. Aurinko tuli esiin ja vesi vetäytyi. Arkki pysähtyi Jūdī-vuorelle.

”Oi Nuh! Astu alas rauhassa Meiltä tulevan tervehdyksen ja siunauksen kanssa sinulle ja niille, jotka ovat kanssasi.”
— Koraani, Hūd 11:48

Nuh ja uskovat nousivat arkista ja vapauttivat eläimet. Nuh kumartui maahan kiittäen Allahia pelastuksesta, ja uskovat osoittivat kiitollisuuttaan.

Nuhin tarinan tärkeät opetukset

Kutsu hyvään vaatii kärsivällisyyttä.
Ihmisen arvo ei riipu varallisuudesta tai asemasta.
Usko ei periydy automaattisesti edes perheen sisällä.
Allahille kuuliaisuus on tärkeämpää kuin ihmisten hyväksyntä.
Varoituksia ei pidä torjua vain siksi, että ne tulevat tavalliselta ihmiseltä.

Koraanin viittauksia Nuhin tarinaan

Nuh mainitaan Koraanissa monissa kohdissa, muun muassa suuroissa Āl ʿImrān 3:33, al-Aʿrāf 7:59–64, Yūnus 10:71–73, Hūd 11:25–49, al-Muʾminūn 23:23–30, al-ʿAnkabūt 29:14–15, al-Qamar 54:9–17 ja Nūh 71:1–28.

Profeetta Huudin tarina

Profeetta Huud (ʿalaihi s-sälääm) lähetettiin cAad-kansan luo. Hänen tarinansa opettaa erityisesti nöyryydestä, Allahin palvonnasta ja siitä, ettei aineellinen voima suojaa ihmistä Allahin tuomiolta.

cAad-kansa

cAad oli vanha Arabian kansa, joka asui Arabian niemimaan eteläosissa. Koraani kertoo heidän olleen vahvoja ja suurikokoisia. He rakensivat suuria rakennuksia ja olivat ylpeitä omasta voimastaan.

He tiesivät Allahin olemassaolosta, mutta palvoivat Allahin lisäksi muita jumalia. He tekivät näistä jumalista patsaita ja palvoivat niitä.

”Ja cAadille [Me lähetimme] heidän veljensä Huudin. Hän sanoi: ’Kansani! Palvokaa Allahia. Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän.’”
— Koraani, al-Aʿrāf 7:65

Huud kutsuu kansaansa

Huud kuului samaan kansaan. Hän muistutti heitä siitä, että Allah oli antanut heille elämän, voiman ja taidot. Siksi heidän tuli palvoa vain Häntä.

Heidän johtajansa pilkkasivat Huudia ja kutsuivat häntä tyhmäksi ja valehtelijaksi. Hud vastasi rauhallisesti, että hän oli Allahin lähettiläs ja luotettava neuvonantaja.

Hän muistutti heitä myös Nuuhin kansasta ja siitä, kuinka Allah oli antanut cAadille suuren voiman ja mahdollisuuden menestyä.

Usko ylösnousemukseen

Huud opetti kansalleen, että kuoleman jälkeen tulee ylösnousemus ja Tuomiopäivä. Ihmiset joutuvat vastaamaan teoistaan ja uskostaan.

He kysyivät pilkallisesti, miten ihminen voisi palata eloon sen jälkeen, kun ruumis on muuttunut tomuksi. He eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään ja halusivat elää vain tämän maailman vuoksi.

Huud jatkoi kärsivällisesti. Hän muistutti, että Allah on anteeksiantava niille, jotka katuvat ja palaavat Hänen luokseen.

Kuivuus ja viimeinen varoitus

Kun kansa jatkoi epäuskoaan, Huud kääntyi Allahin puoleen ja pyysi apua. Hänen kansaansa kohtasi suuri kuivuus. Taivas pysyi pitkään kirkkaana eikä sadetta tullut.

”Kansani! Pyytäkää Herraltanne anteeksi ja kääntykää sitten katuvina Hänen puoleensa. Hän lähettää taivaalta teille runsaan sateen ja lisää voimaa voimaanne.”
— Koraani, Hūd 11:52

He kuitenkin kieltäytyivät edelleen. He sanoivat, etteivät he luovu jumalistaan Huudin vuoksi.

cAad-kansan tuho

Lopulta heidän ylleen tuli pilvi. He luulivat sen tuovan kauan odotettua sadetta. Huud tiesi, ettei kyse ollut siunauksesta vaan rangaistuksesta, josta heitä oli varoitettu.

Alkoi voimakas ja kylmä tuuli. Se repi puita ja tuhosi rakennuksia. Myrsky jatkui seitsemän yötä ja kahdeksan päivää. cAad-kansa tuhoutui.

Huud ja hänen kanssaan uskoneet pelastuivat. Kertomuksen mukaan he muuttivat Hadramautin alueelle ja jatkoivat Allahin palvontaa.

”Ja cAad tuhottiin raivoisalla tuulella, jonka Allah lähetti heidän ylleen seitsemäksi yöksi ja kahdeksaksi päiväksi peräkkäin.”
— Koraani, al-Haaqqah 69:6–7

Opetukset

Voima ja vauraus eivät tee ihmisestä riippumatonta Allahista.
Ylpeys voi estää ihmistä hyväksymästä totuutta.
Profeetan tehtävä on välittää sanoma, vaikka ihmiset eivät heti kuuntelisi.
Tuomiopäivään uskominen muistuttaa ihmistä vastuustaan.
Allahille luottaminen antaa uskovalle vakautta vaikeissa tilanteissa.

Profeetta Saalihin tarina

Profeetta Saalih (ʿalayhi s-salām) lähetettiin Thamūd-kansan luo. Hänen tarinansa kertoo Allahin merkistä, kamelista, ihmisten valinnoista ja totuuden torjumisen seurauksista.

Thamūd-kansa

Thamūd oli muinainen kansa, joka asui al-Hijrissä Arabian luoteisosassa. He olivat ʿĀd-kansan jälkeen tullut yhteisö. He rakensivat taloja kallioihin ja olivat taitavia rakentajia.

Kun heidän yhteiskuntansa vaurastui, he alkoivat pitää itseään muita parempina. He rakensivat suuria rakennuksia ja palatseja ja käyttivät rikkauttaan itsekkäästi. Köyhiä kohdeltiin huonosti.

Saalih valitaan profeetaksi

Saalih tunnettiin kansansa keskuudessa hyvänä, viisaana ja luotettavana miehenä. Häntä kunnioitettiin niin paljon, että häntä valmisteltiin jopa johtajaksi.

Kun Allah valitsi hänet profeetaksi, Saalih kutsui kansansa palvomaan vain Allahia ja pyytämään Häneltä anteeksi.

”Kansani! Palvokaa Allahia. Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Hän loi teidät maasta ja asetti teidät asumaan siihen. Pyytäkää siis Häneltä anteeksi ja kääntykää katuvina Hänen puoleensa.”
— Koraani, Hūd 11:61

Monet eivät hyväksyneet hänen sanomaansa. He sanoivat, että ennen hänen profeetallista tehtäväänsä Saalih oli ollut heidän mielestään lupaava mies, mutta nyt hän halusi heidän luopuvan esi-isiensä uskonnosta.

Allah antaa suuren merkin

Jotkut ihmiset vaativat Saalihilta ihmettä ja ajattelivat, ettei hän voisi täyttää heidän mahdotonta pyyntöään. He pyysivät, että suuresta kalliosta tulisi valtava naaraskameli.

Saalih rukoili Allahia. Allah antoi heille merkin: kallio halkesi ja siitä tuli suuri punainen naaraskameli. Se oli selvä merkki Allahin voimasta.

”Tämä on Allahin naaraskameli, merkkinä teille. Antakaa sen syödä Allahin maalla älkääkä vahingoittako sitä, etteivät teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.”
— Koraani, al-Aʿrāf 7:73

Kamelin vuoro juoda

Allah määräsi, että kameli sai syödä vapaasti ja että veden käyttöä jaettaisiin kansan ja kamelin välillä. Tämä oli heille koe.

Jotkut ihmiset uskoivat nähtyään ihmeen. Monet muut kuitenkin pitivät sitä taikuutena ja jatkoivat epäuskoaan.

Kamelin tappaminen

Epäuskoiset alkoivat vihata kamelia. Heidän mielestään se oli hankala, koska heidän eläintensä veden ja laiduntamisen vuoroja piti jakaa.

Lopulta joukko miehiä suunnitteli kamelin tappamista. He väijyivät sitä kaivon lähellä. Yksi miehistä vahingoitti sitä, ja muut tappoivat sen.

Kansa iloitsi tapahtuneesta, vaikka Saalih oli varoittanut heitä. Kun Saalih kuuli tapahtuneesta, hän ilmoitti, että heillä oli jäljellä vain kolme päivää ennen Allahin rangaistusta.

”Nauttikaa kodeissanne vielä kolme päivää. Tämä on lupaus, jota ei voida perua.”
— Koraani, Hūd 11:65

Thamūdin tuho

Osa kansasta suunnitteli myös Saalihin tappamista. He tekivät salaisen suunnitelman, mutta Allah suojeli profeettaansa ja hänen seuraajiaan.

Saalih sai käskyn lähteä uskovien kanssa pois kaupungista. Kolmen päivän jälkeen Thamūdia kohtasi voimakas rangaistus: jyrisevä ääni ja maanjäristys tuhosivat kansan.

Saalih ja uskovat pelastuivat. Saalih palasi myöhemmin al-Hijriin ja sanoi kansalleen, että hän oli välittänyt heille Allahin viestin ja neuvonut heitä, mutta he eivät halunneet kuunnella.

Al-Hijr ja opetus meille

Profeetta Muhammad ﷺ varoitti suhtautumasta al-Hijrin kansan asumuksiin pelkkänä nähtävyytenä. Niiden tulisi muistuttaa Allahin merkeistä ja aikaisempien kansojen virheistä.

Saalihin tarinan keskeinen opetus on, että ihme itsessään ei auta ihmistä, jos hän päättää tietoisesti torjua totuuden. Ihmisen tulee olla valmis ottamaan vastaan Allahin merkkeihin liittyvä opetus ja muuttamaan toimintaansa.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) – tarina

Profeetta Luuṭ, joka tunnetaan Raamatussa samalla nimellä, kasvoi setänsä, profeetta Ibraahiimin, hoidossa – rauha hänelle. Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) rakasti ja kunnioitti Ibraahiimia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ja uskoi hänen sanomaansa silloinkin, kun kaikki pilkkasivat häntä. Profeetta Ibraahiim matkusti yhdessä Luuṭin kanssa kauas maitse ja meritse kutsuen ihmisiä islamin piiriin ja levittäen sen sanomaa.

Kun Ibraahiim ja Luuṭ muuttivat Palestiinaan, he saivat Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) jumalallisen ilmoituksen siitä, että Luuṭ oli valittu profeetaksi ja lähettilääksi Sodoman kansalle. Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) käski uuden profeetan matkustaa Jordanian ja Palestiinan rajalla sijaitsevaan Sodomaan ohjaamaan syntiä tekevät ihmiset takaisin Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) palvontaan.

Sodoma oli kukoistava kaupunki, jossa monet matkailijat, kauppiaat ja liikemiehet kävivät kauppaa. Sodoma oli kuitenkin myös tuon ajan turmeltunein kaupunki, ja siellä oli eniten rikollisuutta. Sodoman kautta kulkevia matkailijoita väijytettiin usein ja heidän omaisuutensa ryöstettiin. Joskus heidät myös murhattiin armottomasti. Tämän turmeltuneen kansan pahamaineisin paha teko oli kuitenkin homoseksuaalisuus.

Homoseksuaalisuuden ilmaantuminen

Homoseksuaalisuus tuli maailmaan Luuṭin kansan kautta: kukaan ihmiskunnan historiassa ei ollut ennen Sodomaa kokenut eikä harjoittanut homoseksuaalisuutta. Tämä häpeällinen käytäntö oli kansan keskuudessa tavallinen, ja koko väestö osallistui siihen. He olivat erittäin ylpeitä käytöksestään, puhuivat siitä avoimesti ja harjoittivat näitä moraalittomia tekoja julkisesti.

Profeetan tehtävästään ja uudesta tehtävänannostaan iloinen profeetta Luuṭ asettui pian Sodomaan. Hän alkoi suunnitella keinoja tuoda kansansa islamin piiriin. Hän tiesi hyvin kansansa olevan tuon ajan turmeltunein, mutta pysyi lujana uskossaan. Hän toivoi ja rukoili, että ihmiset pian huomaisivat tapojensa vääryyden ja astuisivat Allahin tielle.

Pian profeetta Luuṭ lähestyi kaupungin miehiä ja muistutti heitä heidän Herrastaan:

Ettekö pelkää Allahia ja tottele Häntä? Olen totisesti teille luotettava lähettiläs. Pelätkää siis Allahia, täyttäkää velvollisuutenne Hänelle ja totelkaa minua.

Ash-Shu’aran suura, jakeet 160–163.

Hämmentyneinä kaupungin miehet alkoivat keskustella keskenään:

Tämä mies on tullut kaupunkiimme ja käskee meitä lopettamaan sen, mitä teemme. Hän saa tästä selvästi jotakin hyötyä!

Profeetta Luuṭ vastasi:

En pyydä teiltä siitä palkkiota. Palkkioni tulee vain maailmojen Herralta.

Sitten profeetta Luuṭ otti puheeksi homoseksuaalisuuden ja kertoi heille, että se oli moraaliton käytäntö. Hän sanoi:

Lähestyttekö kaikkien luotujen joukosta miehiä ja jätätte ne, jotka Herranne on luonut vaimoiksenne? Te olette totisesti rajat ylittävä kansa!

Profeetta Luuṭ kertoi sitten kansalleen, ettei hän koskaan suostuisi osallistumaan tällaiseen toimintaan, ja varoitti Allahin ankarasta rangaistuksesta. Hän sanoi:

Olen totisesti niiden joukossa, jotka paheksuvat tekoanne, miesten välistä seksuaalista kanssakäymistä, ankaran vihan ja suuttumuksen vallassa.

Hän varoitti myös ankarasta rangaistuksesta, jonka Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) oli varannut heille, jos he jatkaisivat entiseen tapaan. Sodoman miehet ja naiset suuttuivat suuresti Luuṭin puheesta.

He juonittelivat karkottaakseen Luuṭin kaupungistaan ja uhkasivat:

Jos et lopeta, Luuṭ, kuulut varmasti karkotettaviin!

Tämä profeetta Luuṭin sanoma välitetään Koraanissa:

kazzabat qawmu Lootinil mursaleen (160) Iz qaala lahum akhoohum Lootun alaa tattaqoon (161) Innee lakum rasoolun ameen (162) Fattaqul laaha wa atee’oon (163) Wa maaa as’alukum ‘alaihi min ajrin in ajriya illaa ‘alaa Rabbil ‘aalameen (164) Ataatoonaz zukraana minal ‘aalameen (165) Wa tazaroona maa khalaqa lakum Rabbukum min azwaajikum; bal antum qawmun ‘aadoon (166) Qaloo la’il lam tantahi yaa Lootu latakoonanna minal mukhrajeen (167)

Suomennos

Luuṭin kansa torjui lähettiläät ja väitti heitä valehtelijoiksi. (160) Muistakaa, kuinka heidän veljensä Luuṭ sanoi heille: ”Ettekö pelkää? (161) Olen teille luotettava lähettiläs. (162) Pelätkää siis Allahia ja totelkaa minua. (163) En pyydä teiltä palkkiota. Palkkioni tulee vain maailmankaikkeuden Herralta. (164) Kaikkien luotujen joukosta lähestyttekö miehiä harjoittaaksenne haureutta (165) ja jätätte ne, jotka Allah on luonut puolisoiksenne? Te olette kansa, joka on ylittänyt kaikki rajat.” (166) He sanoivat: ”Luuṭ! Jos et lopeta, kuulut varmasti kaupungeistamme karkotettaviin.” (167) Ash-Shu’aran suura, jakeet 160–167.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) oli syvästi ahdistunut. Vaikka hän oli vuosikausia yrittänyt hellittämättä ohjata ihmisiä islamiin, yksikään ihminen ei ollut omaksunut uskoa.

Kestettyään valtavaa kärsimystä ja yritettyään kärsivällisesti pelastaa kansansa hän nuhteli heitä:

Te teette kauhistuttavaa tekoa, jota kukaan maailmassa ei ole tehnyt ennen teitä. Lähestyttekö miehiä tyydyttääksenne himonne, harjoitatteko maantieryöstöjä ja teettekö kokoontumisissanne pahaa?

Al-’Ankabuutin suura, jae 29.

He tiesivät olevansa väärässä, mutta vähättelivät silti hänen sanomaansa ja pilkkasivat häntä avoimesti:

Tuo meille Allahin rangaistus, jos puhut totta. Al-’Ankabuutin suura, jae 30.

Niin ainoa Allahia (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) ylistävä talous Sodomassa oli profeetta Luuṭin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) perhe. Hän ja hänen tyttärensä pysyivät lujina uskonnossaan, mutta hänen vaimonsa valitsi epäuskon tien.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) nosti kätensä ja rukoili:

Herrani, auta minua turmelusta levittävää kansaa vastaan.

Al-’Ankabuutin suura, jae 30.

Sillä välin Allah lähetti kolme enkeliä, joista yksi oli Ĵibriil , miehiksi naamioituneina vieraiksi profeetta Ibraahiimin kotiin. Ibraahiim ei tunnistanut heitä enkeleiksi ja valmisti vierailleen suuren juhla-aterian. Vieraat kuitenkin kieltäytyivät heille tarjotusta ruoasta.

Sodoman ja Gomorran tuho

Enkelit jatkoivat sitten Sodomaan komeiksi nuoriksi miehiksi naamioituneina. Profeetta Luuṭin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) uskova tytär näki komeiden miesten saapuvan kaupunkiin. Hän juoksi hädissään isänsä luo ja kertoi kolmesta miehestä. Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) lähestyi miehiä ja toivotti heidät tervetulleiksi Sodomaan. Hän tiesi liiankin hyvin, millainen kohtalo nuoria miehiä odotti Sodoman miesten käsissä. Siksi hän aikoi saada vieraat lähtemään kaupungista oman turvallisuutensa vuoksi.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) oli kuitenkin liian vaivautunut pyytääkseen vieraita lähtemään. Niin hän ohjasi heidät kotiinsa varmistaen, ettei kukaan nähnyt näitä kolmea komeaa miestä.

Luuṭin epäuskoinen vaimo näki miesten tulevan taloon miehensä Luuṭin kanssa. Hän kiirehti kaupungin miesten luo ja kertoi Luuṭilla olevan talossaan kolme viehättävää nuorta miestä. Miehet ilahtuivat uutisesta, kokoontuivat vähitellen Luuṭin talon ulkopuolelle ja alkoivat hakata ovea.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) huusi:

Älkää häpäiskö minua vieraitteni vuoksi. Eikö joukossanne ole yhtään järkevää miestä?

Miehet kävivät levottomiksi ja huusivat takaisin:

Emmekö ole kieltäneet sinua ottamasta ihmisiä vieraiksi?

Koko Sodoman kansa oli nyt kokoontunut Luuṭin ovelle. Heidän kärsimättömyytensä kasvoi hetki hetkeltä, ja he alkoivat murtaa ovea.

Hätääntyneenä Luuṭ huusi kansalleen:

Tässä ovat tyttäreni, kansan tytöt, joiden kanssa voitte avioitua laillisesti, jos teidän on toimittava näin.

Miehet vastasivat:

Tiedät jo, ettemme ole kiinnostuneita tyttäristäsi. Tiedät kyllä, mitä tahdomme.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) tunsi itsensä avuttomaksi turmeltuneen kansan edessä.

”Kunpa minulla olisi voimaa teitä vastaan tai voisin turvautua vahvaan tukeen”, hän ajatteli.

Silloin kolme miestä puhuivat:

Luuṭ, me olemme Herrasi enkeleitä. Siksi he eivät koskaan pääse sinuun käsiksi.

Enkeli Ĵibriil astui sitten ulos Luuṭin talosta ja löi miehiä, jolloin kaikki menettivät näkönsä.

Järkyttyneinä ja raivoissaan miehet huusivat:

Mitä taikuutta meihin juuri osui? Mistä tämä tuli? Luuṭ! Sinä olet tämän takana. Saat huomenna nähdä, mitä teemme sinulle.

Sokeat miehet palasivat koteihinsa suunnittelemaan Luuṭin tuhoamista seuraavana päivänä.

Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) käski profeetta Luuṭia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام):

Lähde perheesi kanssa yön aikana älköönkä kukaan teistä katsoko taakseen, paitsi vaimosi. Häneen osuu sama, mikä osuu heihin. Heille määrätty aika on aamu. Eikö aamu olekin lähellä?

Käskyn mukaisesti profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) lähti tyttäriensä kanssa Sodomasta yöllä.

Darabal laahu masalal lillazeena kafarum ra ata Noohinw wamra ata Loot, kaanataa tahta ‘abdaini min ‘ibaadinaa saalihaini fakhaanataahumaa falam yughniyaa ‘anhumaa minal laahi shai anw-wa qeelad khulan naara ma’ad Daakhileen

Suomennos

Allah on esittänyt epäuskoisille vertauksen Nuuḥin ja Luuṭin vaimoista. He olivat avioliitossa kahden oikeamielisen palvelijamme kanssa, mutta kumpikin petti miestään. Heidän miehensä eivät voineet auttaa heitä Allahia vastaan. Molemmille sanottiin: ”Astukaa tuleen kaikkien muiden sinne astuvien kanssa.”

At-Tahrimin suura, jae 10.

Profeetta Luuṭ (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام), joka lähti Sodomasta tyttäriensä kanssa, palasi setänsä, profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام), luo. Yhdessä he jatkoivat Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) sanoman levittämistä Luuṭin kuolemaan saakka.

Nykyään Kuollutmeri osoittaa Sodoman, turmeluksen kaupungin, paikan muistutuksena Allahin vihasta profeetta Luuṭin kansaa kohtaan.

Koraani toteaa tästä:

Kaupungit sijaitsivat totisesti aivan suuren tien varrella, Makkahista Syyriaan johtavalla tiellä, siellä missä Kuollutmeri on nyt. Siinä on totisesti merkki uskoville. Al-Hijrin suura, jakeet 76–77.

Maininnat Raamatussa ja Uudessa testamentissa

Raamatussa Muusaa viittasi Sodoman ja Gomorran tuhoon Viidennessä Mooseksen kirjassa 29:22–23:

Teidän jälkeenne tulevien sukupolvien lapset ja kaukaisista maista tulevat vieraat näkevät maata kohdanneet onnettomuudet ja sairaudet, joilla Herra on sitä koetellut. Koko maa on suolan ja rikin polttamaa autiomaata. Siihen ei istuteta mitään, mikään ei verso eikä kasvillisuutta kasva. Se on kuin Sodoman ja Gomorran, Adman ja Seboimin tuho, kun Herra kukisti ne ankarassa vihassaan.

Raamatun Uudessa testamentissa, Luukkaan evankeliumissa 17:28–30, CIisaa vertaa toista tulemistaan Sodoman ja Gomorran tuomioon:

Samoin kuin Luuṭin päivinä: ihmiset söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Luuṭ lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja rikkiä ja tuhosi heidät kaikki. Samoin tapahtuu sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Kaikki Koraanin jakeet, joissa mainitaan profeetta Luuṭin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kertomus

Profeetta Luuṭ mainitaan Koraanissa yhteensä 17 kertaa. Alla ovat muut Koraanin jakeet, joissa mainitaan profeetta Luuṭin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kertomus ja joihin ei edellä viitattu suoraan.

Wa Ismaa’iila wal Jasa’c wa Juunusa wa Luutaa; wa kullan faddalnaa ‘alal ‘aalamiin

Suomennos

Ja IsmaCiil, AljasaC, Juunus ja Luuṭ – heidät kaikki asetimme muiden maailmojen yläpuolelle.

Al-An’aamin suura, jae 86.

Wa Luutan ith qaala liqawmihii ata’tuunal faahishata maa sabaqakum bihaa min ahadim minal ‘aalamiin

Suomennos

Lähetimme myös Luuṭin, joka sanoi kansalleen: ”Teettekö sellaista moraalitonta tekoa, jota kukaan maailmoissa ei ole tehnyt ennen teitä?”

Al-A’rafin suura, jae 80.

Kun hän näki, etteivät heidän kätensä kurottaneet ruokaa kohti, hän epäili heitä ja tunsi pelkoa. He sanoivat: ”Älä pelkää. Meidät on lähetetty Luuṭin kansan luo.” Huudin suura, jae 70.

Kun pelko oli poistunut Ibraahiimista ja ilouutinen oli tavoittanut hänet, hän alkoi keskustella kanssamme Luuṭin kansasta. Huudin suura, jae 74.

Kun lähettiläämme, enkelit, tulivat Luuṭin luo, hän ahdistui heidän vuokseen ja tunsi suurta huolta. Hän sanoi: ”Tämä on vaikea päivä.” Huudin suura, jae 77.

Kansani, älköön erimielisyytenne kanssani johtako siihen, että teitä kohtaa sama kuin Nuuḥin, Huudin tai Ṣaaliḥin kansaa. Luuṭin kansa ei ole teistä kaukana. Huudin suura, jae 89.

قال فما خطبكم أيها المرسلون . [ الذاريات: 31]

Qaala famaa khatbukum aiyuhal mursaluun (57) Qaaluu innaaa ursilnaää ilää qawmim mujrimiin (58) Illää Ääla Luut; innaa lamunajjuuhum ajma’iin (59) Illa mra-atahu qaddarnaa innahää laminal ghaabiriin (60)

Suomennos

Ibraahiim sanoi: ”Mikä siis on tehtävänne täällä, lähettiläät?” (57) He sanoivat: ”Meidät on lähetetty rikollisen kansan luo, (58) paitsi Luuṭin perheen. Pelastamme heidät kaikki, (59) paitsi hänen vaimonsa.” Allah määräsi hänen kuuluvan jäljelle jääviin. (60) Al-Hijrin suura, jakeet 57–60.

Suomennos

Pelastimme hänet ja Luuṭin maahan, jonka olimme siunanneet kaikille maailmoille.

Al-Anbiyaa’in suura 21:71.

Annoimme Luuṭille arvostelukyvyn ja tiedon sekä pelastimme hänet kaupungista, jossa tehtiin pahoja tekoja. Sen asukkaat olivat totisesti pahaa ja uhmakkaan tottelematonta kansaa.

Al-Anbijää’in suura 21:74.

Suomennos

Ja Ibraahiimin kansa ja Luuṭin kansa.

Al-Haĵĵin suura 22:43.

Suomennos

Mainitse Luuṭ, joka sanoi kansalleen: ”Teette totisesti sellaista moraalitonta tekoa, jota kukaan maailmoissa ei ole tehnyt ennen teitä. Lähestytte miehiä, tukitte tien ja teette

kokoontumisissanne kaikenlaista pahaa.” Hänen kansansa vastasi vain: ”Tuo meille Allahin rangaistus, jos puhut totta.” Hän sanoi: ”Herrani, auta minua turmelusta levittävää kansaa vastaan.” Kun lähettiläämme tulivat Ibraahiimin luo ilouutisen kanssa, he sanoivat: ”Tuhoamme tämän Luuṭin kaupungin kansan. Sen asukkaat ovat tehneet vääryyttä.” Ibraahiim sanoi: ”Siellähän on Luuṭ.” He sanoivat: ”Tiedämme paremmin, keitä siellä on. Pelastamme varmasti hänet ja hänen perheensä, paitsi hänen vaimonsa. Hän kuuluu jäljelle jääviin.”

Al-’Ankabuutin suura, jakeet 28–32

وثمود وقوم لوط وأصحاب الأيكة أولئك الأحزاب . [ ص: 13]

Wa THamuudu wa qawmu Luutinw wa Ashaabul ‘äikä; ulää’ikäl Ahzääb

Suomennos

Ja Thamudin heimo, Luuṭin kansa sekä tiheikön asukkaat. Nämä olivat liittoutuneet joukot. Saadin suura 38:13.

Wa ‘Aadunw wa Fir’awnu wa ikhwaanu luut

Suomennos

Ja ’Aad, farao sekä Luuṭin veljet.

Qafin suura 50:13.

Suomennos

Luuṭin kansa torjui varoituksen. Lähetimme heitä vastaan kivimyrskyn, mutta Luuṭin perheen pelastimme ennen aamunkoittoa suomallamme armolla. Näin palkitsemme kiitollisen. Hän oli jo varoittanut heitä iskustamme, mutta he kiistivät varoituksen. He vaativat häneltä hänen vieraitaan, mutta hävitimme heidän näkönsä ja sanoimme: ”Maistakaa rangaistustani ja varoitustani.” Aamulla heitä kohtasi pysyvä rangaistus.

Al-Qamarin suura, jakeet 33–38.

Suomennos

Allah esittää esimerkin epäuskoisista: Nuuḥin vaimon ja Luuṭin vaimon. He olivat kahden oikeamielisen palvelijamme puolisoita mutta pettivät nämä. Siksi profeetat eivät voineet lainkaan auttaa heitä Allahia vastaan. Heille sanottiin: ”Astukaa tuleen sinne astuvien kanssa.”

At-Tahrimin suura, jae 10.

Profeetta Ibraahiimin tarina

Profeetta Ibraahiim (Aabraham, ʿalayhi s-salām) on yksi islamin suurista profeetoista. Hänen elämänsä kertoo puhtaasta yksijumalaisuudesta, rohkeudesta, kärsivällisyydestä ja täydellisestä luottamuksesta Allahiin.

Ibraahiim – totuuden etsijä

Ibraahiim syntyi muinaisessa Babyloniassa, nykyisen Irakin alueella. Hänen kansansa palvoi kivestä ja puusta tehtyjä epäjumalia.

Ibraahiim oli nuorena kiinnostunut totuudesta. Allah antoi hänelle viisautta ja ymmärrystä. Hän opetti ihmisille tawhiidia: Allah on ainoa Luoja ja hallitsija, ja vain Häntä tulee palvoa.

”Me olimme antaneet Ibraahiimille hänen viisautensa jo aikaisemmin ja tunsimme hänet hyvin.”
— Koraani, al-Anbiyāʾ 21:51

Ibraahiim ja epäjumalat

Ibraahiimin isä valmisti epäjumalia. Ibraahiim ihmetteli, kuinka ihmiset voivat rukoilla patsaita, jotka eivät kuule, näe eivätkä pysty auttamaan ketään.

Hän kysyi isältään kunnioittavasti, miksi tämä palvoi sellaisia asioita. Hänen isänsä suuttui ja uhkasi häntä. Ibraahiim ei kuitenkaan luopunut totuuden puolustamisesta.

”Isäni! Miksi palvot sellaista, joka ei kuule eikä näe eikä hyödytä sinua mitenkään?”
— Koraani, Mariam 19:42

Kun hänen isänsä uhkasi karkottaa hänet, Ibraahiim vastasi rauhallisesti ja lupasi rukoilla Allahilta hänen puolestaan. Hän ei vastannut vihaan vihalla.

Taivas, kuu, aurinko ja Allahin ykseys

Ibraahiim keskusteli kansansa kanssa myös tähdistä, kuusta ja auringosta. Hän osoitti heidän avullaan, ettei mikään katoava luotu voi olla todellinen jumala.

Tähdet, kuu ja aurinko nousevat ja laskevat, mutta Allah ei katoa eikä muutu. Ibraahiim opetti, että palvonta kuuluu sille, joka loi taivaat ja maan.

”Minä olen kääntänyt kasvoni kohti Häntä, joka loi taivaat ja maan, totuuteen suuntautuneena, enkä kuulu niihin, jotka liittävät muita Hänen rinnalleen.”
— Koraani, al-Anʿām 6:79

Ibraahiim haastaa kansansa

Ibraahiim jatkoi kansansa kutsumista Allahin palvontaan. Ihmiset vastasivat, että he vain seurasivat esi-isiensä uskontoa.

Ibraahiim muistutti, että Allah yksin luo, antaa ravinnon, parantaa sairauden, antaa kuoleman ja herättää kuolleet. Epäjumalat eivät pysty mihinkään tästä.

Epäjumalien rikkominen

Kerran kansa lähti juhlaan ja jätti temppelin. Ibraahiim meni temppeliin ja näki siellä suuren määrän patsaita. Hän kysyi niiltä, miksi ne eivät syö niille asetettua ruokaa eivätkä puhu.

Sitten hän rikkoi epäjumalat ja jätti suurimman patsaan ehjäksi. Hän ripusti kirveen sen päälle. Kun ihmiset palasivat, he olivat raivoissaan.

He kysyivät Ibraahiimilta, oliko hän tehnyt tämän. Hän vastasi tarkoituksella tavalla, joka pakotti heidät ajattelemaan: ”Suuri patsas on ehkä tehnyt tämän. Kysykää niiltä, jos ne osaavat puhua.”

Ihmiset tiesivät, etteivät patsaat voineet puhua. Ibraahiim osoitti heidän ristiriitansa: jos patsaat eivät pysty edes puolustamaan itseään, miksi niitä palvotaan?

Ibraahiim heitetään tuleen

Kansa päätti rangaista Ibraahiimia polttamalla hänet. He keräsivät suuren määrän puuta ja rakensivat valtavan tulen. Ibraahiim vietiin tulen luo heittolaitteella.

Enkeli Jibriil tuli hänen luokseen ja kysyi, tarvitsiko hän apua. Ibraahiim vastasi, ettei hän tarvinnut keneltäkään apua Allahin lisäksi.

”Oi tuli! Ole viileä ja turvallinen Ibraahiimille!”
— Koraani, al-Anbijää’ 21:69

Allah suojeli Ibraahiimia. Kun tuli sammui, ihmiset näkivät hänen tulevan ulos vahingoittumattomana.

Ibraahiim ja kuningas Namrud

Ibraahiimin ihmeellinen pelastuminen saavutti kuningas Namrudin. Kuningas väitti itsekin hallitsevansa elämää ja kuolemaa.

Ibraahiim vastasi yksinkertaisella tavalla: Allah tuo auringon idästä, joten tuo sinä se lännestä. Kuningas ei pystynyt vastaamaan tähän.

”Allah tuo auringon idästä. Tuo siis se lännestä.”
— Koraani, al-Baqarah 2:258

Muutto Allahin vuoksi

Ibraahiim jatkoi kutsutyötään, mutta hänen kansansa ei hyväksynyt hänen sanomaansa. Lopulta hän päätti muuttaa pois Allahin vuoksi.

Hän lähti Saaran ja Lootin kanssa. He matkustivat eri alueiden kautta ja jatkoivat Allahin palvontaan kutsumista.

Saaran ja Hājarin tapahtumat

Eräässä hadithissa kerrotaan, että Ibraahiim ja Saara joutuivat matkallaan tyrannin alueelle. Tyranni halusi tavata Saaran. Allah suojeli Saaraa, ja tyranni ymmärsi, ettei voinut vahingoittaa häntä. Lopulta Saara sai palvelijakseen Hājarin.

Myöhemmin Saara antoi Hājarin Ibraahiimille avioliittoon. Hājarille syntyi Ismaʿil, josta tuli myöhemmin profeetta.

Ibraahiimin lapset

Allah siunasi Ibraahiimia myös Saara-vaimon kautta. Kun Ibraahiim ja Saara olivat jo hyvin vanhoja, enkeleitä tuli heidän luokseen vieraina. Ibraahiim tarjosi heille ruokaa, mutta he eivät syöneet. Silloin he kertoivat olevansa enkeleitä.

Enkelit toivat ilouutisen: Saara saisi pojan, Isḥaaq, ja tämän jälkeen syntyisi Jacquub.

”Oletteko hämmästyneitä Allahin määräyksestä? Allahin armo ja siunaukset olkoot tämän talon yllä.”
— Koraani, Huud 11:72–73

Ibraahiim ja ylösnousemus

Ibraahiim halusi ymmärtää, miten Allah herättää kuolleet. Hän ei kysynyt epäuskosta vaan halusi sydämelleen varmuuden.

”Herrani, näytä minulle, kuinka annat kuolleille elämän.”
”Etkö sitten usko?”
”Uskon kyllä, mutta haluan vain, että sydämeni rauhoittuu.”
— Koraani, al-Baqarah 2:260

Allah käski Ibraahiimia ottamaan neljä lintua ja sijoittamaan niiden osia eri kukkuloille. Kun hän kutsui niitä, ne tulivat takaisin Allahin käskystä. Näin Ibraahiim näki, kuinka Allah antaa elämän kuolleelle.

Ibraahiim – profeettojen isä

Ibraahiimia kutsutaan Abū al-Anbijää’, ”profeettojen isäksi”, koska hänen jälkeläistensä joukossa oli monia profeettoja. Ismaacilin jälkeläisistä tuli profeetta Muḥammadin ﷺ suku. Isḥaaqin jälkeläisiin kuuluivat Jacquub ja Juusuf sekä myöhempinä sukupolvina monet muut profeetat.

Koraani kuvaa Ibraahiimia haniifina: ihmisenä, joka kääntyy pois epäjumalista ja pitää kiinni Allahin puhtaasta ykseydestä.

”Ibraahiim ei ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli haniif, muslimi, eikä hän kuulunut monijumalaisiin.”
— Koraani, Āl ʿImraan 3:67

Ibraahiimin suurin opetus

Ibraahiimin elämässä toistuu yksi tärkeä asia: hän luotti Allahiin myös silloin, kun hän oli yksin. Hän menetti kotinsa, kohtasi vastustusta ja joutui suuriin koettelemuksiin, mutta hän ei luopunut uskosta.

Hänet tunnetaan myös nimellä Khaliilullaah, ”Allahin läheinen ystävä”. Hänen tarinansa muistuttaa siitä, että todellinen usko näkyy siinä, että ihminen pysyy uskollisena Allahille myös vaikeina aikoina.

Keskeiset opetukset

Palvo vain Allahia ja vältä kaikkea, mikä vie ihmistä pois puhtaasta yksijumalaisuudesta.
Totuutta voi puolustaa rauhallisesti ja viisaasti.
Perheen tai yhteisön vastustus ei tee totuudesta väärää.
Allahille luottaminen auttaa vaikeissa koettelemuksissa.
Usko, kärsivällisyys ja kuuliaisuus ovat Ibraahiimin tarinan keskeisiä teemoja.

Profeetta IsmaCiil – tarina

Profeetta IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) syntymä

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ja hänen vaimonsa Sarah, joka ei ollut moneen vuoteen voinut saada lapsia, kaipasivat lasta lievittämään yksinäisyyttään ja jatkamaan suvun perintöä.

Omistautuneena miehelleen Sarah ehdotti, että hänen palvelijattarensa Haaĵar avioituisi Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kanssa, jotta heidän toiveensa toteutuisi.

Pian tätä liittoa siunattiin ensimmäisellä pojalla, IsmaCiililla (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام). IsmaCiilin, kuten hänen isänsäkin, Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) valitsi toimimaan jalona profeettana.

Profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) lähtö

Eräänä päivänä profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) pyysi Haaĵaria valmistautumaan poikansa IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kanssa pitkälle matkalle. Haaĵarille ei kerrottu matkan yksityiskohtia. Hän kuitenkin kuunteli miestään.

Perhe matkusti pitkään erilaisissa maisemissa, viljelymaiden, aavikoiden ja vuorten halki, kunnes he saapuivat karuun laaksoon Arabian niemimaalla.

He pysähtyivät siellä yksinäisen puun alle. Alueella ei näkynyt merkkejä ihmisasutuksesta, viljelystä eikä vesilähteistä.

Autettuaan Haaĵarin alas ratsun selästä yhä rintamaitoa saavan vauvan kanssa profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) antoi hänelle nahkapussillisen taateleita ja pienen vesileilin. Sitten hän nousi ratsunsa selkään lähteäkseen paluumatkalle.

Haaĵar hämmästyi profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) äkillistä lähtöä ja juoksi hänen peräänsä saadakseen selityksen.

Hän huusi:

Ibraahiim! Minne olet menossa, kun jätät meidät tähän laaksoon, jossa ei ole ketään seuraksemme eikä mitään, mistä nauttia?

Kun Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ei vastannut, Haaĵar toisti kysymyksensä useita kertoja. Sitten hän ymmärsi, että mies vaikeni, koska noudatti Kaikkivaltiaan käskyä.

”Onko Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) käskenyt sinua tekemään näin?” hän kysyi.

”Kyllä”, mies vastasi.

”Silloin Hän ei hylkää meitä”, Haaĵar totesi luottavaisesti.

Haaĵar palasi puun varjoon ja katseli Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) jatkavan kotia kohti.

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام), jonka sydäntä painoi huoli perheensä jättämisestä niin karulle seudulle, nosti kätensä rukoukseen:

Herramme! Olen asuttanut osan jälkeläisistäni karuun laaksoon lähelle pyhää huonettasi. Herramme! Tein niin, jotta he pitäisivät yllä rukousta. Käännä siis ihmisten sydämet lempeästi heidän puoleensa ja anna heille hedelmiä ravinnoksi, jotta he olisivat kiitollisia. Herramme! Sinä tiedät kaiken, minkä salaamme ja minkä paljastamme. Mikään maan päällä eikä taivaassa ole Allahilta kätkössä.

Ibraahiimin suura, jakeet 37–38.

Zamzamin ihme

Haaĵar jatkoi lapsensa imettämistä ja käytti säästeliäästi profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) jättämiä taateleita ja vettä. Varastot loppuivat kuitenkin nopeasti, ja molemmat jäivät nälkäisinä keskelle karua aavikkolaaksoa.

Epätoivoissaan hän juoksi edestakaisin ja kulki kahden vuoren välillä yhteensä seitsemän kertaa, kunnes kuuli äänen. Hän hiljentyi ja odotti kärsivällisesti, että ääni kuuluisi uudelleen.

Kuullessaan äänen jälleen hän ei saanut siitä selvää. Haaĵar huusi:

Sinä, kuka ikinä oletkin! Olet antanut minun kuulla äänesi. Onko sinulla jotain, millä voisit auttaa minua?

Haaĵar näki hämmästyksekseen enkelin Zamzamin paikalla. Enkeli kaivoi kantapäällään tai siivellään, kunnes vesi alkoi ihmeellisesti virrata.

Suuren helpotuksen vallassa hän juoksi vesipaikalle, rakensi sen ympärille altaan kaltaisen reunuksen ja alkoi täyttää vesileiliään.

Vesi jatkoi silti pulppuamistaan. Haaĵar sammutti janonsa ja imetti vauvaansa.

Enkeli sanoi Haaĵarille:

Älä pelkää jääväsi ilman huolenpitoa, sillä tämä on Allahin huoneen paikka. Tämä poika ja hänen isänsä rakentavat huoneen. Allah ei koskaan hylkää omiaan.

Ibn Abbasin kertomassa hadithissa, joka on tallennettu Sahih Bukhariin numeroilla 3362 ja 3364, profeetta Muḥammad ﷺ sanoi:

Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) armahtakoon IsmaCiilin äitiä! Jos hän olisi antanut Zamzamin virrata yrittämättä hallita sitä – tai jos hän ei olisi ammentanut vettä täyttääkseen leilinsä – Zamzam olisi ollut maan pinnalla virtaava puro. Sahih Bukhari 3362, 3364.

Huomautus

Tämä vesipaikka tunnetaan nimellä Zamzam. Kahden vuoren välillä kulkeminen on Säci-rituaali, jonka muslimit suorittavat pyhiinvaelluksella.

Ĵurhumin heimo asettuu laaksoon

Profeetta ﷺ jatkaa kertomustaan:

Huone eli Kacba sijaitsi tuolloin korkealla paikalla, joka muistutti kumparetta. Tulvavesien tullessa ne virtasivat sen oikealta ja vasemmalta puolelta. Hän eli näin, kunnes jotkut Ĵurhumin heimoon kuuluvat tai eräs Ĵurhumin perhe kulkivat hänen ja hänen lapsensa ohi tullessaan Kada’n tietä.

He pysähtyivät Mäkkan alaosaan ja näkivät linnun, jolla oli tapana lentää veden ympärillä eikä poistua sen luota.

He sanoivat:

Tämän linnun täytyy lentää veden ympärillä, vaikka tiedämme, ettei tässä laaksossa ole vettä.

He lähettivät yhden tai kaksi tiedustelijaa, jotka löysivät vesilähteen ja palasivat kertomaan siitä. Silloin kaikki tulivat veden luo.

Saavuttuaan he löysivät Haaĵarin ja IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) istumasta vesipaikan viereltä.

IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kasvoi Ĵurhumin heimon keskuudessa ja oppi heiltä arabiaa. Heimo rakasti häntä hänen huomattavan hyvän luonteensa ja hyveidensä vuoksi. Saavutettuaan aikuisiän hän (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) avioitui heimoon kuuluvan naisen kanssa. Hadith mainitsee lyhyesti Sarahin kuoleman, mutta Koraani tai hadith eivät kerro tämän tapahtuman yksityiskohtia.

Pyhä uhri

Eräänä päivänä profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vieraili IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) luona Mäkkassa. IsmaCiil oli tuolloin varttunut riittävän vanhaksi työskennelläkseen isänsä rinnalla.

Vierailun aikana Ibraahiim kertoi toistuvan unensa sisällön:

Poikani, näen unessani, että teurastan sinut. Mieti siis ja kerro, mitä ajattelet. As-Saffaatin suura, jae 102.

IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vastasi:

Isäni! Tee, mitä sinua käsketään. Insha’ Allah, jos Allah tahtoo, huomaat minun kuuluvan As-Sabiriin, kärsivällisiin. As-Saffaatin suura, jae 102.

Tämä oli Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) lähettämä hyvin vaikea koettelemus.

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) oli vanhalla iällä rukoillut hartaasti esikoista, ja Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) oli täyttänyt hänen sydämensä toiveen. Hän rakasti poikaansa, mutta hänen oli alistuttava Allahin tahtoon. Tämä oli äärimmäinen täydellisen uskon ja Allahille (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) antautumisen koetus, jonka ihminen saattoi kohdata.

Tämä oli hänen ainoa poikansa. Koetuksena oli hänen valmiutensa ja valmistautumisensa pojan hengen ottamiseen. IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) rauhallinen käytös ja yhteistyöhalu ansaitsevat yhtä lailla kiitosta ja tarkastelua. As-Saffaatin suuran jakeessa 103 kuvataan:

…kun he molemmat olivat alistaneet tahtonsa Allahille…

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) pyysi IsmaCiilia matkustamaan kanssaan Arafaatin vuorelle uhraamista varten. Eräiden historiallisten ja Koraania selittävien lähteiden mukaan šaitaan (Shaitan) yritti houkutella profeetta Ibraahiimia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kolme kertaa, paikoissa ĵamaraat-al-Ula, Ĵamaraat-al-Wusta ja Ĵamaraat-al-Kubra.

Jokaisella kohtaamisella šaitaanin yritykset horjuttavat Ibraahiimia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) voimistuivat.

Hän kuitenkin torjui kiusaukset heittämällä šaitaania seitsemällä pikkukivellä jokaisessa paikassa ja karkotti tämän.

Koraanin selitysteos Ma’aariful Qur’aan kertoo profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ja hänen poikansa keskustelun seuraavasti:

Rakas isäni, sido minut niin hyvin, ettei ruumiini pääse liikkumaan liikaa. Suojaa myös vaatteesi, etteivät veripisarani tahraa niitä ja vähennä palkkiotani Allahin luona. Jos äitini näkisi tämän veren, suru musertaisi hänet.

Teroita veitsesi ja vedä se nopeasti kurkkuni yli, jotta viimeinen hengenvetoni olisi minulle helppo, sillä kuolema on vaikea. Kun palaat äitini luo, välitä hänelle terveiseni. Jos haluat viedä paitani hänelle, tee niin. Ehkä se antaa hänelle hänen tarvitsemaansa lohtua.

Kuka voisi kuvitella, mitä isän sydämessä tapahtui hänen kuullessaan nämä sanat ainoan poikansa huulilta?

Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) pysyi kuitenkin lujana kuin vuori ja sanoi pojalleen:

Poikani, kuinka hyvä apulainen oletkaan minulle tässä Allahin määräämässä tehtävässä.

Tämän sanottuaan hän suuteli poikaansa ja sitoi tämän silmät kyynelissä.

Koraanin jae jatkuu:

…ja hän oli laskenut poikansa otsa maata vasten uhrattavaksi…

As-Saffaatin suura, jae 103.

Siihen, että pojan pää asetettiin maahan uhraamista varten, on useita syitä.

Ensinnäkin sen voidaan katsoa olevan vertauskuvallinen ele, joka osoittaa entistä selvemmin heidän täydellistä alistumistaan Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) tahtoon.

Toiseksi se auttoi Ibraahiimia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) välttämään katsomasta poikansa silmiin. Näky olisi todennäköisesti herättänyt myötätuntoa ja rakkautta samalla, kun hän pelkäsi Allahin (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) käskyn rikkomista.

Siksi profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ja hänen poikansa päättivät asettaa veitsen tulemaan pojan alapuolelta helpottaakseen hieman mahdotonta tehtävää.

Kun profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vei veitsen poikansa kaulalle, tapahtui jumalallinen väliintulo. Ihmeellisesti IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) tilalle tuli pässi. Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) toteutti hartauden tekonsa teurastamalla sen sijaan pässin. Helpotuksen ja kiitollisuuden vallassa hän näki IsmaCiilin turvallisena ja vahingoittumattomana vähän kauempana.

Sitten hän kuuli äänen:

Ibraahiim, olet totisesti toteuttanut unesi. Näin Me palkitsemme hyväntekijät.

As-Saffatin suura, jakeet 104–105.

Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) jatkaa:

Tämä oli totisesti selvä koettelemus. Lunastimme hänet suurella uhrilla, pässillä, ja säilytimme hänen hyvän nimensä jälkipolvien keskuudessa. Rauha Ibraahiimille. Näin Me palkitsemme hyväntekijät. Hän oli totisesti yksi uskovista palvelijoistamme. As-Saffatin suura, jakeet 106–111.

Huomautus

Profeetta Ibraahiimin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) suuren uhrin jälkeen eläimen teurastamista pidetään haĵĵin pyhiinvaeltajien olennaisena tekona, joka merkitsee heidän pyhiinvaelluksensa päättymistä. Samoin Ĵamaraatin kivittäminen on yksi haĵĵin velvoittavista rituaaleista.

IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vaimot

Haaĵarin kuoleman jälkeen Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) saapui Mäkkaan tapaamaan poikaansa IsmaCiilia (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ja tämän perhettä. Saavuttuaan IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kotiin hän tapasi poikansa vaimon. Kun hän tiedusteli IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) olinpaikkaa, vaimo vastasi miehensä lähteneen hankkimaan elantoa.

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kysyi sitten heidän elinoloistaan.

”Elämme kurjuudessa, vaikeuksissa ja puutteessa”, vaimo valitti.

Profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vastasi:

Kun miehesi palaa, välitä hänelle terveiseni ja käske hänen vaihtaa talonsa portin kynnys.

Palattuaan IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) huomasi jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja kysyi vaimoltaan, oliko joku vieraillut tämän luona.

”Kyllä”, vaimo vastasi. ”Tämän ja tämän näköinen vanha mies tuli ja kysyi sinusta. Kerroin hänelle. Hän kysyi myös elinoloistamme, ja sanoin, että elämme vaikeuksissa ja köyhyydessä.”

”Antoiko hän sinulle jonkin neuvon?” IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kysyi.

”Kyllä. Hän pyysi välittämään sinulle terveisensä ja käski sinua vaihtamaan porttisi kynnyksen”, vaimo sanoi.

IsmaCiil ymmärsi vieraan olleen hänen isänsä ja tajusi vertauskuvallisen viestin. Hän sanoi:

Hän oli isäni, ja sinä olet portin kynnys. Hän on käskenyt minun erota sinusta. Palaa siis perheesi luo.

IsmaCiil erosi vaimostaan ja avioitui toisen Ĵurhumin heimoon kuuluvan naisen kanssa.

Jonkin ajan kuluttua profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) matkusti jälleen Makkahiin tapaamaan poikaansa, mutta tämä ei ollut paikalla.

Hän kävi siis poikansa vaimon luona ja kysyi IsmaCiilista (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام).

”Hän on lähtenyt hankkimaan elantoamme”, vaimo vastasi.

”Miten te pärjäätte?” Ibraahiim kysyi.

”Elämme hyvin ja vauraasti, meillä on kaikkea runsaasti”, vaimo vastasi kiittäen Allahia (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى).

”Millaista ruokaa syötte?” hän kysyi.

”Lihaa”, vaimo vastasi.

”Mitä juotte?” hän kysyi.

”Vettä”, vaimo vastasi.

”Allah! Siunaa heidän lihansa ja vetensä”, profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) rukoili Allahia (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى).

Sitten profeetta Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) ohjeisti poikansa vaimoa:

Kun miehesi saapuu, välitä hänelle terveiseni ja sano, että hänen tulee pitää porttinsa kynnys lujasti paikoillaan.

Kun IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) palasi, hän kysyi vaimoltaan, oliko joku käynyt tämän luona.

”Kyllä”, vaimo vastasi. ”Luokseni tuli hyvännäköinen vanha mies.”

Hän kehui vanhaa miestä ja lisäsi: ”Hän kysyi sinusta, ja kerroin hänelle, että voimme hyvin.”

”Antoiko hän sinulle jonkin neuvon?” IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kysyi.

”Kyllä. Hän käski välittää sinulle terveisensä ja sanoi, että sinun tulee pitää porttisi kynnys lujasti paikoillaan”, vaimo sanoi.

”Hän oli isäni, ja sinä olet portin kynnys. Hän on käskenyt minun pitää sinut luonani”, IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) totesi.

Kacban rakentaminen

Ibn Abbas jatkaa hadithissa kertomalla, kuinka Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) vieraili eräänä päivänä jälleen IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) luona Mäkkassa. Saavuttuaan hän näki IsmaCiilin (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) istumassa puun alla Zamzamin vieressä teroittamassa nuoliaan.

Tunnistettuaan isänsä IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) nousi heti ja tervehti häntä lämpimästi.

Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kertoi sitten pojalleen jalosta tehtävästä, jonka Allah (سُبْحَانَهُ وَتَعَالَى) oli uskonut hänelle.

Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) sanoi:

IsmaCiil (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام)! Allah on antanut minulle käskyn.

Poika vastasi: ”Tee, mitä Herrasi on käskenyt.”

”Autatko minua?” Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) kysyi.

”Autan sinua”, IsmaCiil vakuutti.

Ibraahiim (عَلَيْهِ ٱلسَّلَام) osoitti ympäröivää maata korkeampaa kumparetta ja sanoi:

Allah on käskenyt minun rakentaa huoneen tähän.

Profeetta (صَلَّى اللّٰهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ) lisäsi:

Sitten he kohottivat huoneen eli Kacban perustukset. IsmaCiil toi kiviä ja Ibraahiim rakensi. Kun seinät nousivat korkeiksi, IsmaCiil toi tämän kiven ja asetti sen Ibraahiimia varten. Tämä seisoi sen päällä ja jatkoi rakentamista. Kun IsmaCiil ojensi hänelle kiviä, he molemmat sanoivat:

رَبَّنَا تَقَبَّلْ مِنَّا إِنَّكَ أَنْتَ السَّمِيعُ الْعَلِيمُ.

Rabbanaa taqabbal minnaa innakä äntas-Samiicul cAliim

Herramme! Ota tämä palvelus meiltä vastaan. Sinä olet totisesti kaiken kuuleva, kaiken tietävä.

Al-Baqaran suura, jae 127.

Neliönmuotoinen kivi, jossa ovat profeetta Ibraahiimin jalanjäljet, tunnetaan nimellä Maqaam Ibraahiim, ”Ibraahiimin seisomapaikka”. Se on säilytetty suojarakennelmassa lähellä Kacbaa.

Profeetta Isḥaaq – kertomus

Isḥaaqin syntymä

Profeetta Ibraahiim (rauha hänelle) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Saara olivat vanhentuneet ja harmaantuneet yhdessä.

Eräänä päivänä heidän luokseen tuli kolme vierasta. Tuon ajan arabien tavan mukaisesti profeetta Ibraahiim (rauha hänelle) kutsui nämä kolme miestä aterialle.

Profeetta Isḥaaq – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 8

Kuvan tekstin suomennos: ”Keitä he ovat?” Saara kysyi mieheltään. ”En tunne heistä ketään”, hän vastasi.

”Mitä ruokaa meillä on?” ”Puolikas lammas”, Saara vastasi. ”Puolikas lammas! Teurastakaa heille lihava vasikka. He ovat muukalaisia ja vieraitamme”, hän käski.

Palvelija tuli ja paistoi heille lihavan vasikan. Profeetta Ibraahiim (rauha hänelle) kutsui vieraat syömään. Pian hän kuitenkin huomasi, etteivät he ojentaneet käsiään ruokaa kohti. Hän alkoi epäillä heitä ja pelätä.

Profeetta Isḥaaq – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 9

Tämä hetki kuvataan elävästi Koraanissa:

Kun hän näki, etteivät heidän kätensä kurottaneet ruokaa kohti, hän epäili heitä ja tunsi pelkoa. He sanoivat: ”Älä pelkää. Meidät on lähetetty Luuṭin kansan luo.”

Huudin suura, jae 70.

Kuvan tekstin suomennos: Ymmärrettyään vieraiden olevan enkeleitä, koska nämä eivät syö eivätkä juo, Ibraahiim (rauha hänelle) ihmetteli heidän tarkoitustaan. Olivatko he tulleet nuhtelemaan häntä tai hänen perhettään? Lieventääkseen hänen huoltaan he vakuuttivat: ”Älä pelkää. Meidät on lähetetty Luuṭin kansan luo.”

He toivat myös ilouutisen Isḥaaqin (rauha hänelle) ja JaCquubin (rauha hänelle) tulevista syntymistä.

Annoimme hänelle ilouutisen Isḥaaqista ja Isḥaaqin jälkeen JaCquubista.

Saara, jota oli pitkään pidetty hedelmättömänä, hämmästyi ajatusta lapsen saamisesta vanhalla iällä.

Hän ilmaisi ihmetyksensä:

Voi minua! Synnyttäisinkö lapsen, vaikka olen vanha nainen ja tämä mieheni on vanha mies? Se olisi todellakin ihmeellistä! Huudin suura, jae 72.

Enkelit vastasivat:

Ihmetteletkö Allahin päätöstä? Allahin armo ja siunaukset olkoot teidän yllänne, tämän talon väki. Hän on totisesti ylistettävä, kaikkein kunniakkain.

Huudin suura, jae 73.

Profeettojen sukulinja

Islamilaisessa kirjallisuudessa on vain vähän tietoja profeetta Isḥaaqin (rauha hänelle) elämästä. Luotettavat Koraanin selittäjät kertovat kuitenkin, että kun profeetta Ibraahiim (rauha hänelle) aavisti elämänsä lähestyvän loppuaan, hän etsi pojalleen oikeamielistä vaimoa.

Profeetta Ibraahiim (rauha hänelle) ei halunnut poikansa Isḥaaqin (rauha hänelle) avioituvan kanaanilaisen kanssa, sillä kanaanilaiset tunnettiin monijumalaisina. Etsiäkseen sopivan puolison hän lähetti luotetun palvelijansa etsimään morsianta Irakin Haranista.

Palvelija valitsi Rebekan (Rifaqah), joka oli Bethuelin (Betuul) tytär sekä Milcahin ja Ibraahiimin (rauha hänelle) veljen Nahorin pojantytär. Avioliittoa siunattiin kaksosten syntymällä: Al-Ais ja profeetta JaCquub (rauha hänelle).

Kertomusten mukaan Al-Ais kadehti JaCquubia (rauha hänelle), koska tämä oli heidän isänsä suosiossa ja hänelle oli suotu profeetan tehtävä. Al-Ais uhkasi JaCquubia (rauha hänelle) niin vakavasti, että tämä pakeni maasta turvatakseen henkensä. Profeetta JaCquubista (rauha hänelle) tuli myöhemmin israelilaisten kantaisä.

Profeetta Isḥaaqin (rauha hänelle) kuolema

Profeetta Isḥaaq (rauha hänelle) sairastui ja kuoli 108-vuotiaana. Hänet haudattiin isänsä, profeetta Ibraahiimin (rauha hänelle), viereen.

Profeetta JaCquub – kertomus

Profeetta JaCquub (rauha hänelle) polveutui Allahin (subḥānahu wa taʿālā) hartaiden profeettojen sukulinjasta ja jatkoi yksijumalaisuuden sanoman välittämistä jälkeläistensä kautta. Hän oli profeetta Isḥaaqin (rauha hänelle) poika, ja hänen isoisänsä oli itse profeetta Ibraahiim (rauha hänelle).

Koraani ei käsittele yksityiskohtaisesti profeetta Isḥaaqin (rauha hänelle) eikä tämän pojan JaCquubin (rauha hänelle) elämää. Siksi luotettavat Koraanin selittäjät ovat usein välittäneet JaCquubin varhaiselämää koskevia tietoja Kirjan kansojen kertomusten pohjalta.

Profeetta JaCquub – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 22

Kuvan tekstin suomennos: Islamilaisessa kirjallisuudessa mainittu profeetta JaCquubin (rauha hänelle) kertomus kietoutuu usein yhteen profeetta Juusufin (rauha hänelle) kertomuksen kanssa.

Banu Israelin eli Israelin lasten alkuperä

Profeetta JaCquubilla (rauha hänelle) oli kaksitoista poikaa. Ensimmäiset kymmenen syntyivät hänen ensimmäiselle vaimolleen. Profeetta Juusuf (rauha hänelle) ja tämän veli Binjamiin syntyivät toiselle vaimolle. Nämä kaksitoista poikaa muodostivat Banu Israiilin alkuperäiset kaksitoista heimoa.

Koraanissa sanotaan:

Sanokaa, uskovat: ”Uskomme Allahiin ja siihen, mitä meille on ilmoitettu, sekä siihen, mitä on ilmoitettu Ibraahiimille, IsmaCiilille, Isḥaaqille, JaCquubin ja jälkeläisille, al-Asbaaṭ, ja siihen, mitä on annettu Muusaalle ja CIisaalle ja mitä profeetat ovat saaneet Herraltaan. Emme tee eroa heidän välillään, ja olemme Hänelle antautuneita muslimeja.”

Al-Baqaran suura, jae 136.

Jakeessa mainituilla JaCquubin (rauha hänelle) jälkeläisillä tarkoitetaan hänen kahtatoista lastaan. Kun Juusuf (rauha hänelle) nousi Egyptissä johtavaksi ministeriksi, koko hänen perheensä muutti sinne. He elivät siellä rauhassa monta sukupolvea, kunnes joutuivat faraon hirmuvallan alaisuuteen. Siellä he kärsivät suuresti. Vasta profeetta Muusaan (rauha hänelle) tulo toi heille vapautuksen.

Autettuaan Israelin lapset pakenemaan Muusaa (rauha hänelle) teki ihmeen:

Muistakaa, kuinka Muusaa rukoili kansalleen vettä ja Me sanoimme: ”Lyö sauvallasi kiveä.” Siitä puhkesi kaksitoista lähdettä, ja jokainen, siis kukin kahdestatoista heimosta, tiesi oman juomapaikkansa. ”Syökää ja juokaa Allahin antimia älkääkä tehkö maan päällä vääryyttä levittämällä turmelusta.”

Al-Baqaran suura, jae 60.

JaCquubin (rauha hänelle) kertomus Koraanissa

Kun Juusuf (rauha hänelle) oli vielä pieni poika, hän heräsi eräänä aamuna ja kertoi isälleen näkemästään unesta:

Isäni, näin yksitoista tähteä sekä auringon ja kuun. Näin niiden kumartuvan edessäni maahan.

Juusufin suura, jae 4.

Profeetta JaCquubin (rauha hänelle) oli annettu kyky tulkita unia, ja suuri ilo valtasi hänet. Hän ymmärsi unen olevan merkki Allahilta (subḥānahu wa taʿālā): Allah oli valinnut Juusufin (rauha hänelle) erityiseen tehtävään jatkamaan hänen perintöään ja seuraamaan häntä profeettana. Unen yhdentoista tähden uskotaan kuvaavan Juusufin veljiä ja auringon ja kuun hänen vanhempiaan.

JaCquub (rauha hänelle) oli myös huolissaan veljien reaktiosta. Vaikka hän kohteli heitä tasapuolisesti, he kadehtivat Juusufia (rauha hänelle). Hän tiesi kateuden olevan vaarallinen tunne, joka voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Siksi hän varoitti Juusufia (rauha hänelle) kertomasta untaan veljilleen.

JaCquubin (rauha hänelle) ponnisteluista huolimatta hänen poikiensa sydämissä oleva vihamielisyys Juusufia (rauha hänelle) kohtaan kasvoi vuosien kuluessa. Eräänä päivänä vanhemmat pojat tulivat JaCquubin (rauha hänelle) luo ja ehdottivat, että tämä antaisi Juusufin (rauha hänelle) lähteä heidän kanssaan retkelle.

Isämme! Miksi et luota meihin Juusufin suhteen, vaikka todella tahdomme hänelle hyvää? Lähetä hänet huomenna kanssamme, jotta hän voisi pitää hauskaa ja leikkiä. Me kyllä pidämme hänestä huolta.

Juusufin suura, jakeet 11–12.

JaCquub (rauha hänelle) oli vastahakoinen:

Minua surettaa, että viette hänet, ja pelkään suden syövän hänet, kun ette huomaa.

Juusufin suura, jae 13.

Pojat vastasivat:

Jos susi söisi hänet, vaikka olemme vahva joukko, olisimme todellakin epäonnistuneita!

Juusufin suura, jae 14.

Niin hän suostui heidän pyyntöönsä.

Kuten JaCquub (rauha hänelle) oli pelännyt, veljet palasivat retkeltä illalla itkien.

”Isämme! Lähdimme kilpailemaan juoksussa ja jätimme Juusufin tavaroidemme luo. Susi söi hänet! Et kuitenkaan usko meitä, vaikka puhuisimme kuinka totta”, he väittivät ja näyttivät Juusufin (rauha hänelle) veristä ja revittyä paitaa.

JaCquub (rauha hänelle) ymmärsi poikiensa antaneen periksi Shaitanin kuiskauksille. Hän tiesi heidän vahingoittaneen veljeään Juusufia (rauha hänelle) tahallaan. JaCquub (rauha hänelle) uskoi kuitenkin myös Juusufin (rauha hänelle) olevan yhä elossa ja Allahin (subḥānahu wa taʿālā) suojelevan tätä. ”Ei! Sielunne ovat houkutelleet teidät tekemään pahaa”, hän sanoi vihaisena. ”Minulle jää vain kaunis kärsivällisyys, Fa Sabrun ĵamiil. Allahin apua pyydän kestääkseni väitteenne.”

Wa jaaa’oo ‘alaa qameesi hee bidamin kazib qaala bal sawwalat lakum anfusukum amraa; fasabrun ĵamiil; wallaahul musta’aanu ‘alaa maatasifoon

Suomennos

He toivat Juusufin paidan valheellisella verellä tahrattuna. Tämän nähdessään isä huudahti: ”Ei, tämä ei ole totta! Pahat sielunne ovat tehneet kauhean teon teille helpoksi. Siksi kestän tämän kärsivällisesti ja arvokkaasti. Vain Allahin apua pyydän teidän sepitystänne vastaan.”

Juusufin suura 12:18.

Vuodet kuluivat JaCquubin (rauha hänelle) surressa Juusufia (rauha hänelle) hiljaisuudessa. Hänen silmänsä muuttuivat valkoisiksi, ja hän menetti vähitellen näkönsä. Hänen uskonsa Allahin (subḥānahu wa taʿālā) voimaan palauttaa poika hänelle ei kuitenkaan koskaan horjunut.

Egyptiä ja sen lähialueita koetteli hirvittävä nälänhätä. Profeetta JaCquub (rauha hänelle) käski poikiensa, Binjamiinia lukuun ottamatta, matkustaa Egyptin kuninkaan palatsiin hankkimaan elintarvikkeita. Palattuaan he kertoivat isälleen, että kuninkaan palatsin varastonhoitaja ei suostuisi antamaan lisää elintarvikkeita, elleivät he palaisi nuorimman veljensä kanssa.

Profeetta JaCquub – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 24

JaCquub (rauha hänelle) ei ilahtunut uutisesta. Kuinka hän voisi taas luottaa heihin, kun he olivat jo pettäneet hänen luottamuksensa Juusufin (rauha hänelle) kohdalla?

Hän kysyi vaativasti:

Pitäisikö minun uskoa hänet teille, kuten kerran uskoin hänen veljensä Juusufin? Allah on kuitenkin paras suojelija, ja Hän on armollisin armollisista.

Juusufin suura 12:64.

Avattuaan säkkinsä veljet huomasivat myös rahojensa tulleen palautetuiksi. Se sai heidät anomaan isältään entistä enemmän:

Isämme! Mitä muuta voisimme toivoa? Tässä ovat rahamme, kokonaan palautettuina. Nyt voimme ostaa perheellemme lisää ruokaa. Pidämme veljestämme huolta ja saamme ylimääräisen kamelikuorman viljaa. Sen kuorman saaminen on helppoa.

Juusufin suura 12:65.

JaCquub (rauha hänelle) joutui jälleen suostumaan, mutta hän vaati:

En lähetä häntä kanssanne, ennen kuin annatte minulle juhlallisen valan Allahin kautta, että varmasti tuotte hänet takaisin luokseni, ellei teitä kokonaan voiteta.

Kun pojat olivat vannoneet valan, hän sanoi:

Allah on todistajana sille, mitä olemme sanoneet.

Juusufin suura 12:66.

Sitten hän ohjeisti heitä:

Poikani! Älkää menkö kaikki kaupunkiin saman portin kautta vaan eri porteista. En voi lainkaan suojata teitä siltä, mitä Allah on määrännyt. Päätös kuuluu yksin Allahille. Häneen luotan, ja Häneen

luottakoot kaikki luottavaiset.

Juusufin suura 12:67.

Profeetta JaCquub – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 25

Kuvan tekstin suomennos: Pojat palasivat jälleen vakavien uutisten kanssa. He kertoivat isälleen, että nuorinta, Binjamiinia, oli syytetty varkaudesta ja hänet oli pidätetty Egyptissä. JaCquub (rauha hänelle) suuttui.

Ei! Sielunne ovat houkutelleet teidät tekemään jotain pahaa. Minulle jää vain kaunis kärsivällisyys, Fa Sabrun ĵamiil. Luotan siihen, että Allah palauttaa heidät kaikki luokseni. Hän yksin on kaiken tietävä, kaiken viisas.

Juusufin suura 12:83.

Sitten hän kääntyi heistä poispäin ja valitti: ”Voi Juusuf-parkaa!”

Juusufin suura 12:84.

Veljiä suututti isän rakkaus heidän kauan sitten unohdettua veljeään kohtaan.

Allahin kautta! Et lakkaa muistamasta Juusufia, ennen kuin menetät terveytesi tai jopa henkesi.

Juusufin suura 12:85.

JaCquub (rauha hänelle) vastasi:

Valitan ahdistustani ja suruani vain Allahille, ja tiedän Allahilta sen, mitä te ette tiedä.

Juusufin suura 12:86.

JaCquubin (rauha hänelle) kaunis opetus

Erityisen kiitettävää on tapa, jolla JaCquub (rauha hänelle) suhtautui vaikeisiin tilanteisiin. Ahdingossa hän kääntyi Allahin (subḥānahu wa taʿālā) puoleen ja toteutti ilmaisun لٌ يمِ جَ رٌ بْصَ َف, Fa Sabrun ĵamiil, ”kaunis kärsivällisyys”, merkitystä. Se on erityistä kärsivällisyyttä, johon kuuluu myönteisen asenteen säilyttäminen ja järkkymätön luottamus Allahin (subḥānahu wa taʿālā) suunnitelmaan erityisesti vaikeina aikoina.

Profeetta ﷺ sanoi:

Todellinen kärsivällisyys osoitetaan onnettomuuden ensimmäisen iskun hetkellä.

Sahih al-Bukhari 1302.

Kyse on rauhallisuuden ja uskon osoittamisesta sen sijaan, että antaisi periksi vihalle tai turhautumiselle. Uskovalle jokainen tilanne, kuinka vaikea tahansa, on lopulta hyödyksi, vaikka sen hyvyys ei heti näkyisi.

Allah (subḥānahu wa taʿālā) ohjaa meitä usein tavoilla, joita emme ymmärrä. Emme näe kokonaisuutta, ennen kuin katsomme matkaamme taaksepäin ja huomaamme, kuinka kaikki liittyi yhteen.

Esimerkiksi se, että Juusufin (rauha hänelle) veljet pettivät hänet, sekä hänen myöhemmät vaikeutensa johtivat lopulta siihen, että hän työskenteli kuninkaalle ja pelasti lukemattomia ihmishenkiä. Allahin (subḥānahu wa taʿālā) tiet ovat totisesti salaperäisiä ja aina parhaaksi, vaikkei se heti olisi meille selvää.

Meidän on pehmennettävä sydämemme ja todella ymmärrettävä, että Allah (subḥānahu wa taʿālā) tietää, mikä on meille jokaiselle parasta.

JaCquub (rauha hänelle) tapaa poikansa uudelleen

JaCquub (rauha hänelle) käski poikiensa palata etsimään molempia veljiään.

Poikani! Menkää ja etsikää huolellisesti Juusufia ja hänen veljeään. Älkää menettäkö toivoa Allahin armosta, sillä vain uskottomat menettävät toivon Allahin armosta.

Juusufin suura 12:87. Pojat lähtivät jälleen matkaan.

Pian profeetta JaCquub (rauha hänelle), jonka suru kadonneesta pojastaan oli sokaissut, kertoi ympärillään oleville:

Saatatte pitää minua höperönä, mutta tunnen varmasti Juusufin tuoksun.

Juusufin suura 12:94.

He vastasivat:

Allahin kautta! Olet yhä vanhan harhaluulosi vallassa.

Juusufin suura 12:95.

Kun pojat jälleen palasivat, he asettivat paidan isänsä kasvoille. Allahin (subḥānahu wa taʿālā) ihmeen kautta JaCquub (rauha hänelle) sai näkönsä takaisin. Paita kuului itse Juusufille (rauha hänelle), kuninkaan palatsin varastonhoitajalle!

Iloissaan JaCquub (rauha hänelle) sanoi lapsilleen:

Enkö sanonut teille, että tiedän Allahilta sen, mitä te ette tiedä?

Juusufin suura 12:96.

Lapset pyysivät JaCquubilta (rauha hänelle):

Isämme! Rukoile syntiemme anteeksiantoa. Olemme todellakin tehneet syntiä.

Juusufin suura 12:97.

JaCquub (rauha hänelle) sanoi:

Rukoilen Herraltani teille anteeksiantoa. Hän yksin on kaiken anteeksiantava, kaikkein armollisin.

Juusufin suura 12:98.

Pojat veivät innokkaan isänsä Egyptiin tapaamaan rakasta poikaansa, profeetta Juusufia (rauha hänelle).

Vastaanottaessaan perheensä Juusuf (rauha hänelle) sanoi:

Tulkaa Egyptiin turvassa, jos Allah tahtoo. Juusufin suura 12:99.

Profeetta JaCquub – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 27

Sitten Juusuf (rauha hänelle) nosti isänsä valtaistuimelle ja sanoi:

Profeetta JaCquub – kertomus: PDF:n kuvitus, sivu 28

Wa raf’a abawaihi ‘alal ‘arshi wa kharroo lahoo sujjadaa; wa qaala yaaa abati haaza taaweelu ru’yaaya min qablu qad ja’alahaa Rabbee haqqaa; wa qad ahsana beee iz akhrajanee minas sijni wa jaaa’a bikum minal badwi mim ba’di an nazaghash Shaitaanu bainee wa baina ikhwatee; inna Rabbee lateeful limaa yashaaa’; innahoo Huwal ‘Aleemul Hakeem

Suomennos

Hän nosti vanhempansa valtaistuimelle, ja he kumartuivat hänen edessään maahan. Hän sanoi: ”Isäni, tämä on aiemman uneni selitys. Herrani on tehnyt siitä totta. Hän on totisesti ollut minulle hyvä vapauttaessaan minut vankilasta ja tuodessaan teidät tänne paimentolaiselämästä sen jälkeen, kun Saatana oli aiheuttanut välirikon minun ja veljieni välille. Herrani toimii hienovaraisesti siinä, mitä tahtoo. Hän on totisesti kaiken tietävä, viisas.”

Juusufin suura 12:100.

JaCquubin (rauha hänelle) kuolema

Ennen kuolemaansa profeetta JaCquub (rauha hänelle) esitti pojilleen viimeisen kysymyksen:

Mitä te palvotte minun jälkeeni?

He vastasivat:

Palvomme sinun Jumalaasi ja isiesi Ibraahiimin, IsmaCiilin ja Isḥaaqin Jumalaa, yhtä Jumalaa. Olemme Hänelle antautuneita muslimeja.

Al-Baqaran suura, jae 133.

Tämän jakeen katsotaan olevan osa Koraanin perustelua sille, että kaikki aiemmat profeetat palvoivat yhtä Jumalaa eikä mikään Kirjan kansoista siksi voi pitää heitä yksinomaan ominaan.

Profeetta Muḥammad ﷺ – tarina

Johdanto

Profeetta Muḥammad (rauha hänelle) ansaitsisi enemmän kuin tämän lyhyen oppaan kuvauksen hänen elämästään ja perinnöstään. Toivomme voivamme omistaa hänelle tulevaisuudessa kokonaisen oppaan.

Tässä annamme kuitenkin lyhyen katsauksen hänen elämäänsä keskittyen hänen elämäkertansa tärkeimpiin vaiheisiin: aikaan ennen profeetaksi tulemista, Mäkkassa vietettyihin 13 vuoteen, Madiinassa vietettyihin 10 vuoteen ja hänen elämänsä loppuun.

Elämä ennen profeetaksi tulemista

Muḥammad (rauha hänelle) syntyi gregoriaanisen kalenterin mukaan vuonna 570 Mäkkan kaupungissa. Hän oli orpo, sillä hänen isänsä kuoli ennen hänen syntymäänsä.

Kuusivuotiaana hän matkusti äitinsä Ääminan kanssa Madiinaan kaupunkiin tapaamaan äitinsä puoleisia enoja. Paluumatkalla Mäkkaan hänen äitinsä kuoli al-’Abwaa-nimisessä kaupungissa. Hän oli menettänyt molemmat vanhempansa jo ennen seitsemättä syntymäpäiväänsä.

Pian tämän jälkeen hänen isoisästään Abd al-Muttalibista tuli hänen huoltajansa. Vain muutamaa vuotta myöhemmin myös isoisä kuoli, kun Muḥammad (rauha hänelle) oli kahdeksanvuotias.

Ennen kuin hän täytti kymmenen vuotta, hänen äitinsä, isänsä ja isoisänsä olivat kaikki kuolleet. Hän jäi hyvin nuorena ilman vanhempien rakkautta.

Heidän kuolemansa jälkeen Muḥammad (rauha hänelle) kasvoi isänsä veljen Abu Talibin hoidossa. Hänen setänsä oli arvostettu yhteisön johtaja Mäkkan issa. Abu Talibista tuli hänen uusi huoltajansa. Hän kohteli poikaa huolehtivasti ja myötätuntoisesti ja auttoi tätä kasvamaan hyväksi nuoreksi mieheksi.

Kun Muḥammad (rauha hänelle) varttui nuoreksi aikuiseksi, yhteisö alkoi kiinnittää häneen huomiota. Hän sai hyvän maineen paimentaessaan Mäkkan asukkaiden lampaita, säilyttäessään heidän omaisuuttaan turvassa, puhuessaan totta, käyttäytyessään hillitysti ja käyttäessään tervettä harkintaa.

Jo kauan ennen profeetaksi tulemista hän oli kansansa parhaita luonteeltaan ja käytökseltään. Hänet tunnettiin anteliaisuudesta, kärsivällisyydestä, totuudellisuudesta ja vilpittömyydestä. Mäkkan asukkaat ihailivat hänen jaloa luonnettaan ja antoivat hänelle nimen al-Amiin, ”luotettava”.

Myöhemmin hän sai työtä menestyvältä Mäkkan kauppiaalta nimeltä Ḣadiiĵa. Tämä tunnettiin taitavana liikenaisena. Muḥammadista tuli yksi Ḣadiiĵan edustajista, ja hän matkusti tämän puolesta Syyriaan käymään kauppaa. Ḣadiiĵan tekivät suuren vaikutuksen hänen hyvä luonteensa, rehellisyytensä ja vilpittömyytensä.

Ḣadiiĵa kiinnostui hänestä, ja pian he menivät naimisiin. Muḥammad (rauha hänelle) avioitui Ḣadiiĵan kanssa 25-vuotiaana.

Kertomuksen tapahtumat tähän mennessä

Muḥammadin ﷺ isä kuolee ennen hänen syntymäänsä.
Hänen äitinsä kuolee, kun hän on kuusivuotias.
Hänen isoisänsä kuolee, kun hän on kahdeksanvuotias.
Muḥammad ﷺ kasvaa setänsä Abu Talibin hoidossa.
Hän avioituu Ḣadiiĵan kanssa 25-vuotiaana.

Valinta Allahin profeetaksi

Muḥammad (rauha hänelle) sai ensimmäisen ilmoituksensa Hiraa’-nimisessä luolassa Mäkkan laitamilla. Hän kävi luolassa säännöllisesti vetäytymässä hengelliseen hiljaisuuteen ja palvomassa Allahia. Erään tällaisen vetäytymisen aikana vuonna 610, hänen ollessaan 40-vuotias, enkeli Ĵibriil (Gabriel) ilmestyi äkkiä hänen eteensä.

Enkeli tuli hänen luokseen ja käski häntä lukemaan. Profeetta (rauha hänelle) vastasi: ”En osaa lukea.” Profeetta (rauha hänelle) jatkoi: ”Enkeli tarttui minuun voimakkaasti ja puristi minua niin kovaa, etten enää kestänyt sitä. Sitten hän päästi minut irti ja käski jälleen lukea. Vastasin: ’En osaa lukea.’ Silloin hän tarttui minuun uudelleen ja puristi minua toisen kerran, kunnes en enää kestänyt sitä. Hän päästi minut irti ja käski taas lukea, mutta vastasin jälleen:

’En osaa lukea (tai: mitä minun pitäisi lukea)?’ Sitten hän tarttui minuun kolmannen kerran ja puristi minua, päästi minut irti ja sanoi:

Lue! Herrasi nimeen, joka on luonut kaiken olemassa olevan. Hän on luonut ihmisen verihyytymästä, paksusta hyytyneestä verestä. Lue! Herrasi on kaikkein anteliain.

Koraani 96:1–3.

Tämä tapahtuma aloitti ilmoitusten saamisen. Samalla hetkellä Muḥammadista (rauha hänelle) tuli Allahin profeetta.

Muḥammad (rauha hänelle) poistui luolasta ja kiirehti kotiin. Hänen sydämensä hakkasi pelosta sen vuoksi, mitä hän oli juuri kokenut. Hän meni heti vaimonsa Ḣadiiĵan luo ja kertoi, mitä Hiran luolassa oli tapahtunut. Hän sanoi: ”Pelkäsin itseni puolesta.” Kuultuaan tämän Ḣadiiĵa rauhoitti häntä ja sanoi:

Allahin kautta, Allah ei koskaan hylkää sinua, sillä pidät yllä sukulaissuhteita, autat heikkoja, kunnioitat vieraitasi, annat hyväntekeväisyyteen ja autat onnettomuuden kohdannutta.

Ḣadiiĵasta tuli ensimmäinen islamiin uskova ihminen.

Pian tämän jälkeen Ḣadiiĵa vei Muḥammadin (rauha hänelle) kristityn serkkunsa Waraqah ibn Nawfalin luo. Kun Waraqah kuuli Hiran luolan tapahtumista, hän selitti niiden merkityksen Muḥammadille ﷺ. Waraqah kertoi, että hänen kohtaamansa enkeli oli sama, jonka Allah oli lähettänyt Muusaan luo ilmoituksen kanssa. Muḥammadista ﷺ oli nyt tullut Allahin profeetta. Kuten aiempien profeettojen, hänenkin tehtävänään oli ohjata ihmiset totuuteen. Waraqah kehotti Muḥammadia ﷺ olemaan kärsivällinen, sillä jotkut Mäkkan asukkaista torjuisivat islamin sanoman ja vainoaisivat häntä.

Aika Mäkkassa

Profeetta (rauha hänelle) asui Mäkkassa 13 vuotta kutsuen ihmisiä yksijumalaisuuteen: palvomaan yksin Allahia asettamatta Hänen rinnalleen ketään. Aluksi hän kutsui ihmisiä uskontoon salassa pienessä ryhmässä. Ryhmän jäsenet olivat hänelle läheisiä, ja siihen kuului sukulaisia Quraišista, johon profeetan suku kuului. Myöhemmin hän alkoi kutsua suurempia ihmisjoukkoja omaksumaan islamin, uskomaan yhteen Jumalaan ja tunnustamaan hänet profeetaksi.

Profeetallisuuden alkuvuosina vain pieni joukko muslimeja uskoi hänen sanomaansa. Mäkkan asukkaat vainosivat uskovia. Joitakin kidutettiin, toisia surmattiin. Monet muslimien vahingoittamista suunnitelleet kuuluivat Quraišiin.

Suojellakseen muslimeja uusilta vainoilta Muḥammad (rauha hänelle) käski myöhemmin joitakin heistä muuttamaan Abessiniaan, nykyisen Eritrean ja Etiopian pohjoisosan alueelle. Abessinian kuningas antoi muslimimuuttajien jäädä mailleen, missä he olivat turvassa väkivallalta.

Vuonna 619 profeetan setä Abu Taalib kuoli. Tämä oli Muḥammadille (rauha hänelle) suuri menetys, sillä Abu Talib oli kasvattanut hänet vanhempien kuoltua. Hän oli myös laajalti arvostettu yhteisön johtaja, joka oli puolustanut profeettaa Quraiš in vainolta. Kun suojelija Abu Talib ei enää ollut elossa, vaino Mäkkassa lisääntyi ja voimistui.

Samana vuonna kuoli myös hänen rakas vaimonsa Ḣadiiĵa. Tätä vuotta alettiin kutsua profeetan elämässä surun vuodeksi, koska hän menetti kaksi rakasta ihmistä.

Vaikka osa Mäkkan asukkaista osoitti vihaa näiden 13 vuoden ajan, muslimien määrä kasvoi ja islam levisi. Allah lähetti edelleen Ĵibriilin ilmoittamaan Muḥammadille (rauha hänelle) uusia Koraanin jakeita. Profeetta opetti nämä jakeet ensimmäisille muslimeille.

Näiden 13 vuoden lopussa Muḥammadin (rauha hänelle) oli aika lähteä Makkahista ja löytää muslimeille uusi koti.

Muutto Mäkkasta Madiinaan: Hiĵra

Muḥammadin (rauha hänelle) seuralaisia, ensimmäisiä muslimeja, käskettiin muuttamaan Madiinaan kaupunkiin. Joitakin estettiin, eivätkä he päässeet muuttamaan. Toiset lähtivät ryhmissä. Mäkkaan jäi muslimeista vain profeetta itse ja kaksi hänen seuralaistaan: läheinen ystävä Abu Bakr ja serkku ’Ali.

Quraiš suunnitteli Muḥammadin (rauha hänelle) surmaamista havaittuaan, että hänen seuralaisensa olivat muuttaneet Madiinaan. Quraiš pelkäsi, että hänkin muuttaisi ja islam leviäisi muualle maailmaan. Enkeli Ĵibriil kertoi Muḥammadille (rauha hänelle) murhasuunnitelmasta. Saatuaan tämän ratkaisevan tiedon hän suunnitteli kahden seuralaisensa kanssa turvallisen poistumisen Makkahista.

Madiinaan muuttoa edeltävänä yönä profeetta (rauha hänelle) nukkui Abu Bakrin talossa oman kotinsa sijasta. Hän myös käski serkkuaan Alia nukkumaan samana yönä hänen vuoteessaan, jotta Quraiš luulisi, ettei hän tiennyt murhasuunnitelmasta.

Yön tultua muutamat Quraiš in jäsenet odottivat väijyksissä profeetan (rauha hänelle) talon ulkopuolella. He odottivat hänen tulevan ulos voidakseen surmata hänet. Suunnitelma epäonnistui heidän huomatessaan Muḥammadin ﷺ jo lähteneen. Heidät yllätettiin, ja heidän tavoittelemaansa ihmistä ei enää ollut paikalla.

Allah oli pelastanut Muḥammadin ﷺ näiden ihmisten pahasta suunnitelmasta ja ilmoitti seuraavat sanat:

Muista, kuinka epäuskoiset suunnittelivat sinun, Muḥammad, vangitsemistasi, surmaamistasi tai karkottamistasi kodistasi Makkahista. He suunnittelivat, mutta myös Allah suunnitteli, ja Allah on paras suunnittelijoista.

Koraani 8:30.

Pian tämän jälkeen profeetta (rauha hänelle) ja Abu Bakr käyttivät tilaisuutta hyväkseen, lähtivät Makkahista ja suuntasivat Madiinaan. Ali seurasi heitä uuteen kaupunkiin vähän myöhemmin. Tämä islamin historian merkittävä tapahtuma tunnetaan hiĵrana, ja se merkitsee myös islamilaisen ajanlaskun alkua.

Aika Madiinassa

Madiinassa asui jo monia muslimeja ennen muuttoa. Kun profeetta saapui kaupunkiin, siellä asuvat muslimit olivat hyvin iloisia. Monet huusivat ilosta ”Allahu Akbar”, ”Jumala on suuri”. Miehet, naiset ja lapset tulivat kodeistaan vastaanottamaan hänet.

Saavuttuaan hän rakensi islamin historian ensimmäisen moskeijan Quban paikkakunnalle Madiinan laitamille. Hän rakensi myös toisen moskeijan Madiinan sisälle.

Tuohon aikaan muslimit suuntasivat rukouksensa aina Jerusalemia kohti. Pian rukoussuunta muutettiin Makkahiin, kaupunkiin, josta muslimit olivat muuttaneet ja jossa sijaitsee pyhä Ka’ba, pyhä huone.

Profeetta (rauha hänelle) loi vahvan veljeyden tunteen Makkahista muuttaneiden, Muhaaĵiruun, ja Madiinan asukkaiden, Ansaar, välille. Hän solmi myös sopimuksia eri yhteisöjen kanssa, esimerkiksi juutalaisten ja Madiinassa jo asuvien heimojen kanssa.

Kymmenen Madiinassa viettämänsä vuoden aikana profeetta (rauha hänelle) jatkoi islamin sanoman levittämistä. Tuhannet ihmiset eri puolilla Arabiaa omaksuivat uskon.

Hänen vihollisensa Mäkkassa ja muualla eivät tietenkään pysyneet toimettomina. Tulevina vuosina muslimit kävivät monia tärkeitä taisteluja, kuten Badrin taistelun, Uhudin taistelun ja vallihaudan taistelun, jossa Madiinan kaupunki oli piiritettynä. Muita taisteluja ei käsitellä tässä aloittelijan oppaassa.

Yksi tämän elämänvaiheen merkittävimmistä tapahtumista oli Mäkkan valloitus. Asuttuaan Madiinassa kahdeksan vuotta kodistaan muuttaneet muslimit pääsivät vihdoin palaamaan. Vaikka Mäkkan asukkaat olivat vainonneet profeettaa monta vuotta, Muḥammad (rauha hänelle) saapui kaupunkiin aikomatta vahingoittaa ketään.

Monet Mäkkan asukkaista, jotka olivat aiemmin tehneet vääryyttä muslimeille, odottivat joutuvansa verilöylyn kohteeksi. Oli luonnollista odottaa sorrettujen kostavan sortajilleen.

Muḥammad (rauha hänelle) oli kuitenkin ihminen, jolla oli mitä parhain luonne. Saavuttuaan kaupunkiin hän meni Ka’ban luo ja poisti kaikki epäjumalankuvat, jotka edustivat heidän vääriä jumaliaan. Tämän jälkeen hän puhutteli Mäkkan asukkaita:

Quraiš, mitä arvelette minun nyt tekevän teille?

He vastasivat: ”Vain hyvää, ystävällisyyttä ja sääliä. Olet jalo veli ja jalon veljen poika.”

Sitten profeetta (rauha hänelle) antoi heille kaikille anteeksi ja sanoi:

Sanon teille, kuten Juusuf sanoi veljilleen: ’Tänään teitä ei moitita.’ Menkää, olette vapaita.

Kun Mäkka oli muslimien hallinnassa, islam saattoi levitä entistä laajemmalle, kunnes suurin osa Arabiasta oli omaksunut uskon. Tämä ilouutinen merkitsi myös, että profeetan (rauha hänelle) oli aika tehdä jotain, mitä hän ei aiemmin ollut voinut tehdä: suorittaa pyhiinvaellus, haĵĵ.

Jäähyväispyhiinvaellus ja viimeinen saarna

Profeetta (rauha hänelle) suoritti haĵĵin kymmenentenä vuonna eli Madiinassa muuton jälkeen ja kutsui ihmisiä suorittamaan haĵĵin yhdessä hänen kanssaan.

Pyhiinvaelluksen lopuksi hän pyysi ihmiset kuuntelemaan Arafaatin tasangolla, joka sijaitsee Mäkkan itäpuolella.

Hän käytti tilaisuuden pitääkseen viimeisen saarnansa:

”Ihmiset, kuunnelkaa minua tarkasti, sillä en tiedä, olenko tämän vuoden jälkeen enää koskaan keskuudessanne. Kuunnelkaa siksi hyvin huolellisesti, mitä sanon, ja välittäkää nämä sanat niille, jotka eivät tänään päässeet tänne.

Ihmiset, kuten pidätte tätä kuukautta, päivää ja kaupunkia pyhinä, pitäkää myös jokaisen muslimin elämää ja omaisuutta pyhänä, teidän huolenpitoonne uskottuna asiana. Palauttakaa teille uskottu omaisuus sen oikeille omistajille. Älkää vahingoittako ketään, jottei kukaan vahingoittaisi teitä. Muistakaa, että kohtaatte Herranne ja Hän arvioi tekonne.

Allah on kieltänyt koron ottamisen. Siksi kaikki korkovelvoitteet poistetaan tästä lähtien. Pääomanne saatte kuitenkin pitää. Ette saa tehdä vääryyttä ettekä joutua sen kohteeksi. Allah on määrännyt, ettei korkoa saa periä ja että kaikki Abbas ibn ’Abd’al Muttalibille, profeetan sedälle, maksettavat korot poistetaan tästä lähtien.

Varokaa šaitaania (Saatanaa) uskontonne turvaamiseksi. Hän on menettänyt kaiken toivon johtaa teitä harhaan suurissa asioissa, joten varokaa seuraamasta häntä pienissä asioissa.

Ihmiset, teillä on tiettyjä oikeuksia vaimoihinne nähden, mutta myös heillä on oikeuksia teihin nähden. Muistakaa, että olette ottaneet heidät vaimoiksenne vain Allahin teille uskomina ja Hänen luvallaan. Jos he täyttävät teidän oikeutenne, heillä on oikeus saada ruokaa ja vaatteita hyväntahtoisesti. Kohdelkaa vaimojanne hyvin ja olkaa heille ystävällisiä, sillä he ovat kumppaneitanne ja uskollisia auttajianne. Teillä on oikeus odottaa, etteivät he solmi ystävyyttä sellaisten kanssa, joita ette hyväksy, eivätkä koskaan riko siveyttä.

Ihmiset, kuunnelkaa minua vakavasti: palvokaa Allahia, suorittakaa viisi päivittäistä rukoustanne, paastotkaa ramaḍaan-kuukautena ja antakaa omaisuudestanne zakaat-almuvero. Suorittakaa haĵĵ, jos teillä on siihen varaa.

Koko ihmiskunta polveutuu Aadamista ja Eevasta. Arabi ei ole ei-arabia parempi eikä ei-arabi arabia parempi. Valkoinen ei ole mustaa parempi eikä musta valkoista parempi muutoin kuin jumalaapelkääväisyyden ja hyvien tekojen perusteella.

Tietäkää, että jokainen muslimi on jokaisen toisen muslimin veli ja että muslimit muodostavat yhden veljeskunnan. Muslimin ei ole sallittua ottaa mitään toiselle muslimille kuuluvaa, ellei tämä ole antanut sitä vapaasti ja omasta tahdostaan. Älkää siis tehkö vääryyttä itsellenne.

Muistakaa, että jonakin päivänä seisotte Allahin edessä ja vastaatte teoistanne. Varokaa siis poikkeamasta oikeamielisyyden tieltä, kun olen poissa. Ihmiset, minun jälkeeni ei tule profeettaa eikä lähettilästä, eikä uutta uskoa synny. Harkitkaa siis tarkasti ja ymmärtäkää sanat, jotka välitän teille. Jätän teille kaksi asiaa: Koraanin sekä esimerkkini, sunnan. Jos seuraatte niitä, ette koskaan eksy.

Kaikki minua kuuntelevat välittäkööt sanani toisille, ja nämä edelleen toisille. Ymmärtäkööt viimeiset sanani paremmin kuin ne, jotka kuuntelevat minua suoraan. Ole todistajani, Allah, että olen välittänyt sanomasi kansallesi.” Profeetta Muḥammad (rauha hänelle).

Tuolla hetkellä Allah ilmoitti seuraavan Koraanin jakeen:

”Tänään olen saattanut uskontonne täydelliseksi, täyttänyt teille suomani armon ja valinnut islamin uskonnoksenne.” Koraani 5:3.

Ilmoitusten saaminen päättyi, ja islam oli nyt täydellinen elämäntapa koko ihmiskunnalle. Profeetta Muḥammadin (rauha hänelle) elämäntehtävä oli täytetty.

Hän kuoli 63-vuotiaana islamilaisen kalenterin yhdennentoista vuoden aikana.

Hänen seuralaisensa ja tulevat muslimisukupolvet jatkoivat uskonnon levittämistä kaikkialle maailmaan. Profeetan perinnön ja aiempien muslimisukupolvien omistautumisen ansiosta islam on säilynyt ja sitä harjoitetaan edelleen.

Valitse profeetta puusta